Auringon jo pikku hiljaa laskiessa vilkuilin aution oloista tietä rattini takaa. Sen lisäksi, että olen muutenkin kova jännittämään, olin juuri saapumassa Loitsulaan Kosma trailerissa. Olin saanut hullun päähänpistoksen ja ilmoittanut meidät Loitsulan kouluvalmennukseen ja kyseessä oli ensimmäin yhteinen valmennuksemme muualla kuin kotitallilla.

En ollut yhtään myöhässä, kerta se oli ensimmäinenkin. Saman tien autosta noustuani näin pitkän vaaleaverikön harppovan kohti.
"Hei, kouluvalmennukseenko tulit?" nainen huikkasi jo kauempaa. Vastasin myöntävästi ja ojensin käteni puristettavaksi.
"Lumi Kuutti", esittelin itseni, johon perään trailerista kuului epämääräinen vinkaisu.
"Ja trailerissa kärsimätön ikivarsani Kosma", virnistin päälle. Nainen naurahti ja esitteli itsensä Sylvi Ojanteeksi, hän pitäisi valmennuksen.
"Sano ihan Sysse vain. Niin meillä olikin jo puhetta Kosmasta, se on siis vielä nuori?" Sysse jatkoi. Nyökkäsin myöntävästi ja avasin suuni.
"Joo, se täytti nyt helmikuussa neljä. Ollaan valmentauduttu kotitallilla nyt jonkin verran ja hyvin ollaan päästy eteenpäin, vaikka raakile Kosma vielä onkin. Heppa siis osaa jo perusjuttuja ja ollaan me kokeiltu helpon ceen kouluohjelmaakin, laukka on vaan vähän hasardia vielä. Sanoisin et ne meidän ongelman on enemmänkin mussa kuin Kosmassa, mulla on ihan jäätävä notkoselkä ainakin", sepostin ja kerroin vähän itsestäni ja Kosmasta.

Sysse nyökkäsi ja totesi, että eiköhän me jotakin opita tänään. Sysse auttoi minua ottamaan Kosman ulos trailerista, hevonen oli selvästi innoissaan uudesta paikasta. Sen korvat pyörivät kuin propellit ja se seisoi edessäni ryhdikkäämpänä kuin orit konsanaan.
"Ainiin, ootteko te jompaankumpaan suuntaan vinoja? Osaisin sitten katso", Sysse kysyi vielä ohjatessaan meitä tallin puolelle.
"Kosma nyt ei ole vielä ehättänyt oppia vinoksi, mutta ite kallistun selkeesti oikealle kun mun oikea jalka on niin paljon vasenta lyhyempi", vastasin hetken pohdiskeltuani.

Vihdoin oli aika aloittaa valmennus. Pyysin Sysseä katsomaan, että Kosma ei päätä lähteä ilman minua selkäännousussa. Nousin jakkaralta varovasti pehmoiseen koulusatulaan ja kiristin hiukan satulavyötä. Pyysin pöhisevän Kosman rauhassa eteenpäin ja tamma lähti kävelemään reippaasti. Paransin istuntaani satulassa ja tein jo muutamia ympyröitä sinne tänne.

Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat hitaasti ja varovasti, ettei ratsuni vetäisi palkokasvia sieraimeensa. Ihan aluksi Sysse käski meitä ratsastamaan aktiivisessa käynnissä tötteröin merkittyä kolmikaarista. Pyrin joustamaan käsilläni Kosman eteenpäin pyrkivää liikettä ja yritin istua selässä mahdollisimman rauhassa. Kolmikaarisella suoristaminen oli aluksi melkoinen fiasko, Kosma ei joko ymmärtänyt tai jaksanut yrittää. Se painoi todella paljon vasemmalle lavalle, jolloin Sysse puuttui peliin.
"Lumi koita nyt edes. Pysäytäppä vaikka Kosma hetkeksi ja suorista se siinä. Sitten RATSASTA äläkä vaan pelleile siellä", yritin keskittyä Kosman ratsastamiseen niin hyvin kuin pystyin ja painaminen helpottuikin nopeasti. Vieläkään en saanut Kosmaa suoristettua niin nopeasti, joten Sysse porasi silmänsä meihin ja kannusti kunnes sain avut kunnolla läpi. Ja kas kummaa, kuin hevosta oli heti paljon helpompi ratsastaa.

Teimme samaa tehtävää kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen siirryimme tekemään samaa tehtävää harjoitusravissa. Kosman suuriin liikkeisiin olin jo tottunut, joten en toivon mukaan häirinnyt nuorta tammaa kamalan paljon. Tai niin minä kuvittelin. "Lumi, muistapa nyt että sulla on vatsalihakset olemassa. Vaikka sä et siellä pompikaan, niin oot ihan löysä", Sysse muistutti. Kohensin ryhtiäni käskystä ja ajatuksen voimalla pyrin saamaan vatsalihakset kunnolla käyttöön.
"Noin, parempi! Kosmakin menee oikein nätisti ja rennosti, se astuu hyvin alle, kehu!" Sysse hymyili ja siirsi keskittymisensä toiseen ratsukkoon.

Valmennuksen loppupäässä vatsalihaksissani alkoi jo tuntumaan, joten Syssen katsoessa muualle otin pari kevennystä. Huono idea.
"Lumi mitä sä teet", Syssen ääni kuului heti.
"Sooooriiii", vastasin ja istuin takaisin satulaan ennen laukkoja.

Menimme odottelemaan vuoroamme pois tieltä, kun jokainen otti laukat yksitellen. Mukana oli selvästi muitakin nuoria hevosia. Omalla vuorollamme Sysse painotti, että minun pitäisi keskittyä eniten pitämään laukka hallinnassa. Nostin siis pienin avuin laukan ja Kosma pärskähtäen lähti kivan tuntuisesti laukalle. Kehuin tammaa ja kuiskin sille rauhoittaakseni sitä.
"Kiihtyy, puolipidäte!" Sysse sanoi väliin ja tein työtä käskettyä. Hetkeksi tamma rahoittui, mutta lähti taas nostamaan vauhtia. Puhuin ja tein puolipidätteitä kun samalla yritin pitää vatsalihakset aktiivisina ja oman istunnan edes jotenkin järkevänä. Kosma pärskähti ja heilautti päätään, jolloin ohjastuntumani petti ja Kosma kiihdytti entistään.
"Ota kiinni rauhassa", Sysse neuvoi. Keräsin ohjat takaisin käsiini ja painoin takamukseni niin syvälle penkkiin kuin sain. Hengitin syvään ja puhuin tammalle. Tuttu "Hooooou" sai Kosman viimein rauhoittumaan ja siirsin tamman hetkeksi raville. Nostin laukan uudelleen, Kosma yritti samaa temppua mutta olin varuillani. Sain kuin sainkin pidettyä laukan hallinnassa ja melkein purskahdin itkuun, kehuin tammaa autuaasti.

"Hienoa mahtavaa, sehän meni hyvin!" Sysse hymyili ja silitti ohimennen reippaasti kävelevän kosman kaulaa.
"Kosmalle selvästi oikea kierros on helpompi, samaten tuntui olevan sinulla", Sysse vielä jatkoi ennen seuraavan ratsukon vuoroa.

Valmennus oli nopeasti jo lopussaan ja minun piti lähteä vielä ajamaan kohti Leijonalaaksoa. Kosman ollessa valmiina lähtöön lastasin sen Syssen pikkusiskon Maisan avustuksella ja kiitin Sysseä lämpimästi antoisasta valmennuksesta. Sysse puolestaan kiitti minua osallistumisesta ja toivotti uudelleenkin tervetulleeksi. Istuin ratin taakse ja suljin oven, nyt maistuisi kyllä uni. Oli jo myöhä, mutta onneksi valkea lumi valaisi pimeässä edes hiukan.