Lajinsa viimeiset

Keski-Euroopan tulvat nostivat ilmastonmuutoksen puheenaiheeksi vaaleihin valmistautuvassa Itävallassa, mutta vain hetkeksi. Hinrich Bonin lopetti näyttävät ilmastoprotestit, koska koki, etteivät ne muuta mitään.

Wien

KAHDEN vuoden ajan Hinrich Bonin jaksoi liimata itseään asvalttiin eri puolilla Itävaltaa.

Opiskelijan protesti oli yksinkertainen: Hän osti pikaliimaa, siveli sitä kämmeniin ja liimasi itsensä tiehen mieluiten paikalla, jossa oli paljon liikennettä ja jossa protestista olisi eniten haittaa.

Motiivina oli herättää itävaltalaiset huomaamaan ilmastokatastrofi eli se, millä vauhdilla ihmisten toiminta kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Bonin oli niin sanottu Klimakleber eli ilmastoliimaaja. Se on lempinimi, josta on saksankielisessä Euroopassa tullut monelle kirosana protestien aiheuttamien liikenneruuhkien vuoksi.

Bonin nökötti milloin missäkin kädet tiehen liimattuina. Lopulta aina saapui poliisi, joka kynsilakanpoistoaineella irrotti kämmenet asvaltista.

”Sillä kookoksenhajuisella, joka maksaa 60 senttiä pullo”, Bonin kertoo HS:lle Wienissä.

ENÄÄ Bonin – eivätkä muutkaan saman aktivistiryhmän jäsenet -- ei osallistu protesteihin. Elokapinan itävaltalainen sisarliike Letzte Generation (Viimeinen sukupolvi) teki vaikean päätöksen ja ilmoitti lopettavansa kaikki tempauksensa.

Boninsta tuntui, että yhdet ja samat laittoivat kaiken likoon samalla, kun muut eivät tehneet mitään. Uusia jäseniä ei enää tullut. Protestien saama julkisuus typistyi kertomaan liikenneruuhkista eikä olemassaoloa uhkaavasta ilmastokatastrofista sanottu uutisissa sanaakaan.

“En enää uskonut, että saamme aikaan muutosta”, Bonin kertoo.

Ryhmä teki lopettamispäätöksen elokuussa. Samoihin aikoihin raportoitiin, miten kesä oli ollut paikoin Itävallan mittaushistorian kuumin.

Sitten alkoivat rankkasateet, jotka saivat Tonavan ja sen sivujoet tulvimaan. Alpeilla sade tuli myös lumena. Se ei ole tavallista syyskuussa. Pääkaupungissa Wienissä vesi tulvi paikoin jokivallien yli.

”Nyt moni kommentoi sanomalehdissä, että heidän olisi pitänyt kuunnella meitä”, Bonin sanoo.

Haastatteluhetkellä Itävallan pahimmasta tulvatilanteesta on vain pari päivää. Sateet ovat väistyneet ja aurinko lämmittää lämpötilan yli 20 asteen. Tulvahuippu osui aivan Itävallan vaalien alle.

ITÄVALLASSA pidetään sunnuntaina parlamenttivaalit. Niissä valitaan edustajat alahuoneeseen eli kansallisneuvostoon.

Mielipidetiedusteluiden johdossa on laitaoikeistolainen Itävallan vapauspuolue FPÖ, jolla on noin 27 prosentin kannatus. Puolue tunnetaan puheistaan, joissa ilmastonsuojeluvaatimuksista kutsutaan toistuvasti ”ilmastokommunismiksi” ja ”ilmastohysteriaksi”.

FPÖ on ohjelmaltaan laitaoikeistopuolue, mutta sitä johtaa radikaalioikeistolainen Herbert Kickl. Kickl on toistuvasti vähätellyt ilmastoaktivisteja ja puhuu itse ”niin sanotusta ilmastonmuutoksesta”.

Itävallan nykyinen valtapuolue, konservatiivinen ÖVP on mittauksissa toisena 25 prosentin kannatuksella. Sosiaalidemokraattinen SPÖ on kolmas pääpuolue, ja sen kannatus on 21 prosenttia.

Konservatiivipuolue ÖVP:n nykyinen liittokansleri Karl Nehammer on jo ilmoittanut, ettei se mene hallitukseen yhdessä Kicklin kanssa.

On siis auki, pystyykö FPÖ nousemaan valta-asemaan, vaikka se voittaisikin vaalit.

Uhkaavat tulvat herättivät itävaltalaiset ainakin hetkeksi puhumaan äärisäistä ja ilmastonmuutoksesta. On kuitenkin ennenaikaista sanoa, että tulvillakaan on merkittävää vaikutusta vaalitulokseen tai ilmastopolitiikkaan.

Ilmasto ei ole ollut vaalien pääteema,vaan enemmän on puhuttu turvallisuudesta ja maahanmuutosta.

Kaikki ilmastonuoret eivät silti ole menettäneet toivoaan.

ON ALKUILTAPÄIVÄ Wienin keskustassa, kun Schwarzenbergplatzille alkaa valua ilmastokylttejä kantavia ihmisiä.

Hannah Geiser, 27, on yksi pian alkavan ilmastomielenosoituksen järjestäjistä. Toisin kuin itseään katuun liimaavan Boninin edustama Letzte Generation tai Suomessa liikennettä tukkiva Elokapina, Geiser uskoo maltilliseen vaikuttamiseen: poliitikkojen lobbaamiseen ja mielenosoituksiin.

Geiser on ollut viisi vuotta mukana Greta Thunbergiin liitetyssä Fridays for Future -liikkeessä mukana ja uskoo edelleen, että muutos tulee kansalaisaktiivisuuden kautta.

Hänen liikkeensä on tosin viime vuosina jäänyt radikaalimpien ryhmien varjoon.

“Nyt meidät kaikki yhdistetään Letzte Generationiin, jotka liimasivat itseään katuihin. Se on aiheuttanut vastareaktion kaikkia ilmastoaktivisteja kohtaan”, Geiser sanoo.

Hän ajattelee, että ilmastonmuutoksesta pitäisi puhua enemmän mahdollisuuksien kautta. Siitä, mikä kaikki on mahdollista tehdä paremmin vihreän siirtymän kautta.

Emma Reynolds, 23, kantaa kylttiä, jossa fossiilisten polttoaineiden sanotaan tappavan. Hän ajattelee, että ilmastokriisi on joutunut taka-alalle siksi, että Euroopassa on monia muitakin kriisejä samanaikaisesti. Ensin tuli pandemia ja nyt sota Ukrainassa. Inflaatio ja vaikea taloustilanne tuntuvat arkielämässä akuutteina kriisejä.

Vaaleissa on puhuttu ennen kaikkea maahanmuutosta, mikä on pitänyt laitaoikeiston vaaliteemat otsikoissa. Laitaoikeiston FPÖ on avoimen maahanmuutto- ja islamin vastainen.

“FPÖ on onnistunut sanoittamaan nuorten pelkoja paremmin kuin muut puolueet”, Reynodls arvioi laitaoikeiston suosion syyksi.

“Mutta puolue ei tarjoa mitään ratkaisuja nuorten elämään tai tämän ajan muihinkaan suuriin kriiseihin.”

Itävallan naapurimaassa Saksassa laitaoikeisto on kasvattanut suosiotaan erityisesti nuorten äänestäjien parissa. Osin äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) oli alle 29-vuotiaiden äänestäjien suosituin puolue itäisen Saksan osavaltiovaaleissa syyskussa.

ITÄVALLASSA nuoret ovat olleet jo vuosia vaalitaistelun keskiössä. Jo 16-vuotiaat saavat äänestää vaaleissa.

Mielipidemittauksissa FPÖ on niukasti suosikkipuolue, mutta nuorten äänet hajautuvat eri puolueille Saksaa enemmän. FPÖ:n lisäksi nuoriin vetoavat myös vitsinä perustettu Bierpartei eli Olutpuolue, konservatiivit ja sosiaalidemokraatit.

Eurovaaleissa myös kommunistinen puolue kasvatti suosiotaan nuorten äänestäjien parissa. Yksi puolue sen sijaan romahti selvästi.

Kun Greta Thunbergin aloittama ilmastoliike oli suosionsa huipulla vuonna 2019, lähes kolmannes (28 prosenttia) alle 30-vuotiaista itävaltalaisäänestäjistä äänesti vihreitä.

Tämän vuoden kesäkuun eurovaaleissa kannatus tippui 12 prosenttiin.

NUORISON polarisoituminen on osin ilmastoaktivistien syy, ajattelee wieniläinen Theresa Baumgartner, 25. Hän odottelee kahden ystävänsä Eva Lampacherin, 25, ja Elias Lampacherin, 23, kanssa nurmikolla mielenosoituksen alkua.

“Uskon, että Greta Thunberg ja ilmastoliimaajat ovat saattaneet tahtomattaan radikalisoida ihmisiä myös heitä vastaan. Eli lopputulos onkin ollut päinvastainen kuin on haluttu”, Baumgartner sanoo.

Lisää ihmisiä valuu keskusta-aukiolle, jossa mielenosoituksen on määrä alkaa. Sattumalta poliisi on määrännyt mielenosoituksen alkamaan aukiolta, joka on samalla neuvostosotilaiden muistomerkki.

Itävallalla on erityissuhde Venäjään historian vuoksi. Vielä Venäjän hyökkäyssodan jälkeenkin noin 80 prosenttia Itävallan ostamasta kaasusta tulee Venäjältä. Sopimus venäläisen Gazpromin kanssa on sovittu vuoteen 2040 asti.

Voi kuitenkin olla, että Ukrainan katkaisee kaasuhanan ennen sitä. Ukrainan oma kaasun kauttakulkusopimus Gazpromin kanssa on katkolla jo tämän vuoden lopussa.

Vaalien ennakkosuosikki FPÖ kannattaa kaasukaupan jatkamista Venäjän kanssa ja vaatii vähemmän tukea Ukrainalle. Itävalta ei anna nytkään aseapua suoraan Ukrainalle, mutta ei ole estänyt EU:n yhteisiä päätöksiä.

KUN mielenosoituskulkue vihdoin pääsee vauhtiin, heidän joukkoonsa liittyy myös entinen ilmastoliimaaja Hinrich Bonin.

Hän pyrkii yhä vaikuttamaan, vaikka onkin lopettanut radikaaleimmat protestit. Käytännössä riskit kasvoivat liian suureksi. Hinrich kertoo, että hänellä on tuhansien eurojen edestä sakkovelkoja, jotka ovat tulleet liikenteen tukkimisesta ja muista protesteista.

Hinrich ei hyväksy väitettä, että heidän protestinsa olisivat aiheuttaneet vastareaktion ja lopulta nostaneet radikaalioikeiston suosiota.

“FPÖ tarvitsee viholliskuvia. Emme ole ainoita. Jos meitä ei olisi ollut, niin ehkä viha olisi kohdistunut enemmän muslimeihin, maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöihin."

Bonin ajattelee yhä, että tarvitaan suuri muutos. Hän on ylpeä, että teki muutakin kuin selasi somea sohvalla tai osti kierrätysvaatteita. Ilmasto ei kestä nykyistä politiikkaa tai elämäntapaa.

Mutta hänkin on kääntynyt ajattelemaan, ettei muutosta voi myydä ihmisille kieltojen kautta.

“On osattava selittää, miten ilmaston suojeleminen on lopulta kaikille parempi vaihtoehto.”