Ilkka-Pohjalainen
PÄÄKIRJOITUS
6.7.2023 12.03
Perussuomalaisille on tärkeintä kostaa vihollisille, Suomen etukin saa jäädä silloin jalkoihin
Wille Rydman on kokoomuksen kasvatti, joka menetti eduskuntaryhmänsä luottamuksen. myöhemmin Rydman erosi puolueesta.
Perussuomalaisten keskiviikkoinen ministerivalinta oli röyhkeä. Puoluejohto osoitti, ettei se välitä hallituksen ilmapiiristä, kun se nosti elinkeinoministeriksi Wille Rydmanin.

Rydman jätti kokoomuksen jäätävissä olosuhteissa vuodenvaihteessa ja on sen jälkeen piikitellyt entistä puoluettaan surutta. Nyt perussuomalaiset nosti puolueloikkarin ohituskaistaa pitkin kokoomusjohtoiseen hallitukseen.

Rydmanin valinnalla puolueen johtaja Riikka Purra näytti perussuomalaisten kannattajille, että perussuomalaisia ei tönitä. Kun puolueen ensimmäinen valinta Vilhelm Junnila ei muille kelvannut, niin Purra kaivoi esiin yhtä ristiriitaisen nimen.

Tämä on pikkusieluista toimintaa ja osoittaa, että perussuomalaisista ei näytä olevan valtionhoitajapuolueeksi, vaikka juuri siihen sen pitäisi isänmaan edun nimissä pyrkiä. Nuorella puolueella ei ole kuitenkaan tahtoa edistää Suomen asiaa vaan ainoastaan omaa asiaa.

Perussuomalaiset ei ole hallituksessa hankkimassa ystäviä, vaan rankaisemassa vihollisia. Viholliseksi kelpaavat myös hallituskumppanit. Se on surkea valinta, joka varsin todennäköisesti johtaa hallituksen pikaiseen kaatumiseen.

Hallitusta on maailmalla kutsuttu jo kauhukabinetiksi. Suomi joutuu nyt tekemään entistä enemmän työtä vakuuttaakseen ulkomaiset sijoittajat ja kauppakumppanit siitä, että Suomen kanssa kannattaa tehdä yhdessä töitä. Vakuuttaminen ei kuitenkaan voi mitenkään onnistua, kun hallitus ei saa koottua rivejään. Suomi näyttäytyy nyt hyvin epävakaana maana.

Perussuomalaisten aiempi, maltillisempi siipi kävi aikanaan haistelemassa hallitusvastuuta. Ministereiden työ ei kelvannut puolueelle itselleen.

Alkuperäinen perussuomalainen puolue jakaantui. Jäljelle jäivät ne, jotka eivät näe politiikkaa yhteisten asioiden hoitamisena vaan taistelutantereena, joissa vastustajat on nujerrettava.

Perussuomalaiset ei ole ostanut vanhojen valtiomiesten viisautta siitä, että politiikassa ei kannata hakea selkävoittoja. Perussuomalaiset hakee vain niitä ja sillat palavat.

On vaikea ymmärtää, miksi perussuomalaiset istui kuukausikaupalla hallitusneuvotteluissa ja sen jälkeen ei edes pyri siihen, että hallitusohjelmaa olisi mahdollista ryhtyä toteuttamaan.

Nyt hädin tuskin kasassa pysyvä, kohusta toiseen nilkuttava hallitus ei pysty minkäänlaisiin suuriin uudistuksiin. Ehkä perussuomalaiset ei edes halua jättää puumerkkiään. Se tietäisi sitä, että puolueen pitäisi myös vastata teoistaan.

Oppositiossa perussuomalaisten on paljon mukavampi käydä kulttuurisotiaan ja jakaa kansaa eri leireihin.