Kopek
Profiili Sähköposti Yksityisviesti (paikalla)
Vs: Asem-mielenosoitukset
« Vastaus #41 : 11.9.2006 kello 16:49:51 »
Tässä on oma rajallinen "silminnäkijähavaintoni", lauantai-iltana noin klo. 20-21.
Olin menossa tyttäreni kanssa Sokoksen alakerran kauppaan sekä Anttilan alakerran myymälään, kun huomasimme väkijoukon Kiasman edustalla. Päätimme käydä katsomassa, mitä oli tekeillä. Lähestyessämme Lasipalatsia näimme väkijoukon keskellä jotain valkoista. Koska olin lukenut lehdistä, että kaupunkiin odotetaan mielenosoituksia, sanoin tyttärelleni, ovatkohan tuolla ne kuuluisat "valkohaalarit", vai mitä tuo valkoinen oikein on. Kun kävelimme lähemmäs, huomasimme, että valkoinen hohto oli peräisin mellakkapoliisien kypäristä. Poliiseja oli kadulla pitkä rivi. En muista, että olisin kertaakaan aikaisemmin nähnyt näin paljon poliiseja yhdessä paikassa.
Kävelimme melko lähelle poliisirivistöä. Yleisöjoukossa oli joitakin vappumarsseista ja kadunvaltauksista tuttuja anarkistiasuisia nuoria. Joku heilutti kauempana Lasipalatsin seinän vieressä punaista quevara -lippua. Muita mielenosoitukseen viittaavia lippuja tai kylttejä tai julisteita emme nähneet. Lasipalatsin parvekkeella tapahtumia seurasi joukko ihmisiä, joista emme oikein saaneet selvyyttä, olivatko he mielenosoittajia, toimittajia vai virkavallan edustajia vai mahdollisesti kaikkia näitä.
Oltuamme hetken aikaa paikalla, tyttäreni kysyi, missä ne mielenosoittajat oikein ovat, kun poliiseja on näin kauhean paljon. Vastasin vitsaillen, että Me olemme ne. Tähän tyttäreni vastasi, että "o´ou".
Minua harmitti, että olin jättänyt kamerani autoon, sillä olisin saanut mielenkiintoisia lähikuvia mellakkapoliisien rivistöstä. Mietimme, että jos kamera olisi mukana, tyttäreni voisi mennä seisomaan (mahdollisesti myös vähän pelleilemään ja ilveilemään) poliisirivistön eteen, ja minä ottaisin kauempaa "taidekuvia" tapahtumasta. Tuon tyyppisiä muotokuvia elävää poliisitaustaa vasten ei nimittäin kovin usein pääse ottamaan. Mutta kuten sanottu, kameraa ei ollut mukana.
Näistä suunnitelmista jutellessamme, poliisirivistö lähti yhtäkkiä liikkeelle ja ihmiset lähtivät juoksemaan tai kävelemään pakoon, me muiden mukana. Kun poliisit pysähtyivät, mekin pysähdyimme ja jäimme katselemaan, kehittyisikö tilanne joksikin. Muutama vanhempi henkilö yleisön joukossa huusi poliiseille - * joitakin kommentteja kuten "hävetkää" ja "eikö teitä nolota" ja muuta tuollaista. Joku Lasipalatsin vieressä seisova heitti tyhjän kaljapullon katuun. Se ei ilmeisesti osunut kehenkään.
Tilannetta seuraillessamme luoksemme tuli japanilaisen TV-yhtiön toimittaja kuvaajineen (nelikirjaiminen n-alkuinen ja tv-kirjaimiin päättyvä tunnus kameran kyljessä, todennäköisesti ndtv
http://www.ndtv.com/homepage/default.asp
He alkoivat kysellä, onko tässä tapahtumassa kyse jostakin kommunistien mielenosoituksesta vai mistä. Vastasin, että ilmeisesti paikalla ei niinkään ole kommunisteja vaan lähinnä anarkisteja. Toimittaja kysyi, mitä vastaan mielenosoittajat osoittavat mieltään. Koska se oli minullekin epäselvää, vastasin, että ilmeisesti kyseessä ei ole mikään varsinainen mielenosoitus, vaan useimmat paikalla olijat ovat vain uteliaita sivullisia, ja että anarkisteja on vain vähän. Toimittaja pyysi tytärtäni kirjoittamaan sen paikan nimen, jossa olimme, jolloin tyttäreni kirjoitti toimittajan antamaan paperiin "Mannerheimintie" - seisoimmehan nimittäin keskellä sitä. Selitimme, että se on katu, jossa poliisit ja mielenosoittajat parhaillaan ovat. Muulla tavalla emme osanneet paikkaa nimetä. Toimittajat haastattelivat vielä kahta pitkästyneen oloista tyttöä (jotka tyttäreni mielestä olivat tämän kulttuurin parhaita mahdollisia malliesimerkkejä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pissis)
Tytöt saivat kertoa japanilaiselle yleisölle näkemyksiään Asem-kokouksesta ja vastakulttuurin mielenosoituksesta. Meitä nauratti ajatus siitä, että miten toimittajat sattuivatkin valitsemaan "sopivat" haastateltavat.
Poliisirivistö teki vielä muutaman lähestymisen yleisöä kohti, ja mekin jouduimme vielä muutaman kerran siirtymään poliisien edessä. Kun tilanne näytti vakiintuvan, lähdimme kauppa-asioillemme. Palattuamme menimme vielä uudestaan paikalle ja katselimme, tapahtuisiko mitään mielenkiintoista. Kun kaikki jännitys näytti loppuneen ja yleisöstäkin osa poistuneen, arvelimme, että tilanteessa olisi enää mitään katseltavaa. Palasimme autolle. Vähän ajan kuluttua luimme internetin uutissivuilta, että poliisi oli estänyt mielenosoituksen Helsingin keskustassa.
« Viimeksi muokattu: tänään kello 16:53:07 kirjoittanut Kopek »
* Poistin tästä kohdasta sanat "vitsin vuoksi"
YKSI JATKOKIRJOITUS:
Kopek
Profiili Sähköposti Yksityisviesti (paikalla)
Vs: Asem-mielenosoitukset
« Vastaus #179 : 14.9.2006 kello 12:53:24 »
Keskustelu Asem-mielenosoituksesta kulkee samaa rataa kuin moni muukin "keskustelu". Eri mieltä olevat toistavat kantojaan eivätkä kuuntele, mitä muilla on sanottavaa. Useimpien mielipide kumpuaa piintyneestä asenteesta, johon mikään tosiseikka ei tee vaikutusta. Luultavasti taustalla ovat perheissä omaksutut periaatteet ja maailmankuva.
Ne, jotka ovat anarkistien puolella eivätkä pidä poliisista, näkevät poliisin fasistisena väkivaltakoneistona, joka tukahduttaa kaiken. Tällaisten ihmisten on vaikea uskoa mitään perusteita, joita poliisi esittää toimilleen, koska heidän mielessään on kaiken syrjäyttävä peruste: Poliisi on paha, ja kaikki mitä poliisi tekee, on pahaa. Näin ollen kaikki perustelut poliisin teoille ovat valehtelua, jolla pyritään peittelemään todellisia syitä. Anarkistien epäilyttävillekin aikeille ja teoille sen sijaan on hyväksyttävät syynsä, joilla ne voidaan oikeuttaa tai niitä voidaan ymmärtää. Fasistinen yhteiskunta luo anarkistinsa.
Ne, jotka ovat poliisin puolella eivätkä pidä anarkisteista, näkevät anarkistit väkivallasta nauttivina pahoina ihmisinä, jotka tuhoavat kaiken, jos järjestäytynyt yhteiskunta ei estä heitä. Tällaisten ihmisten on vaikea uskoa mitään selittelyjä, joita anarkistien puolesta esitetään, koska heillä on jo valmis yleisperustelu: Anarkistit ovat pahoja, ja kaikilla heidän teoillaan on yksinomaan paha tarkoitus. Hyvät poliisit tekevät vain työtään estäessään anarkistien pahuutta. Jos poliisin työssä tapahtuu ylilyötejä, niistäkin ovat vastuussa anarkistit itse.
Kun asenteet ovat tuollaiset, tosiasiatkin tulkitaan siten, että ne tukevat omaa mielipidettä.
Poliisin esittämän valokuvan pesäpallomailasta, muutamista putkenpätkistä, ketjuista, lyhytteräisestä veitsestä ja spraypulloista, anarkistien vastustajat kokevat kiistattomaksi todisteeksi siitä, että liikkeellä on ollut vaarallisesti aseistautunut väkivaltainen mielenosoittajajoukko pahat mielessä, ja että on tarvittu voimakkaita poliisitoimia tämän rikollisjoukon taltuttamiseksi. Nämä ihmiset eivät kirjoita yhdestä pesäpallomailasta ja veitsestä, vaikka esineitä on kuvassa vain yksi. Sen sijaan he kirjoittavat monikossa pesäpallomailoista ja veitsistä, koska heidän mielipiteeseensä sopii paremmin se, että liikkeellä on ollut pesäpalloimailoin ja veitsin aseistettu väkijoukko, kuin ryhmä ihmisiä, jossa yhdellä henkilöllä on ollut hallussaan pesäpallomaila ja samalla tai toisella henkilöllä veitsi.
Hieman samasta ilmiöstä on kyse Yhdysvalloissa, joissa presidentti Bush ja hänen lähipiirinsä eivät luovu väitteestä, että Irakiin hyökkäys oli osa terrorisminvastaista sotaa ja Saddam Hussein oli terrorismin tukija ja suuri uhka muulle maailmalle. Huomattava osa Yhdysvaltojen kansalaisista uskoo yhä näitä selityksiä, vaikka on esitetty todisteita siitä, että Irak ei tukenut terrorismia eikä taloudellisesti saarrettuna ja YK:n valvonnassa enää ollut uhka muille maille.
Poliittinen propaganda ja yleensä puhuttu sana on niin tehokasta, että vaikka ihmiset näkisivät omin silmin, miten jokin asia on, he eivät usko silmiään vaan uskovat mieluummin propagandisteja. Ihmisille voidaan näyttää jokin vaaraton arkinen esine kuten tuolinjalka ja väittää sitä ydinpommiksi - ja jotkut ihmiset uskovat.
On ilmeisesti vähemmän rasittavaa ajatella muiden aivoilla kun omillaan.
P.S. Jostakin syystä nimenomaan anarkistien ja eläinaktivistien toiminta herättää tiettyjen piirien kiihkon, vaikka nämä ilmiöt ovat pienen piirin puuhailua, jolla ei ole laajempaa merkitystä.