Olisiko kansanäänestys, siten kuin eräät poliitikot ovat sitä ehdottaneet, ratkaisu ongelmaan? Mäen mielestä ei. Hänen mukaansa kansanäänestyksen tuominen mukaan kuvioihin on pääasiassa huijausta. Sen avulla poliitikot säilyttävät valtansa mutta välttyvät vastuusta jättämällä vaikeat kysymykset kansalaisten ratkaistaviksi. Hankalasti ja kalliisti toimitettavan kansanäänestyksen avulla luodaan harhakuva muka jo äärimmilleen toteutuneesta demokratiasta, josta ei enää voida edetä.
Normaalisti ihmisellä on oikeus ja mahdollisuus hyvinkin nopeasti muuttaa mielipidettään asioita harkittuaan tai uusien tosiasioiden ilmetessä. Kansanäänestys (esim. ydinvoimasta) sen sijaan jäädyttää äänestysajankohdan mielipiteet vuosikausiksi muka pysyvänä kansan tahtona, vaikka äänestäjien enemmistö olisi jo aikaa sitten muuttanut kantaansa äänestettyyn asiaan. Kansanäänestys on siis liian kömpelö, liian kallis ja liian hidas menetelmä, jolla itse politiikan perusasetelmaan (alistetut-alistajat) ei ole mitään merkitystä.
Tarvitaan jatkuva kansanäänestys!
Ennakkoluulottomasti Mäki ehdottaa eduskuntasalin laajentamista koko kansakuntaa koskevaksi. Kansanedustajia olisimme me kaikki. Yhäti kehittyvä tietotekniikka mahdollistaisi tulevaisuudessa kunkin äänestää oman kotipäätteensä välityksellä. Ja jotta äänestäminen ja päättäminen eivät jäisi vain niiden harvojen yksinoikeudeksi, joilla on aikaa ja kiinnostusta jatkuvasti seurata poliittisia tapahtumia, Mäki ehdottaa lisäystä koko kansan eduskuntajärjestelmään. Hän haluaa antaa kansalasille mahdollisuuden käyttää edustajiaan päätöksenteossa, jotta kansalaisten tahto toteutuisi silloinkin, kun he itse eivät ehdi istua äänestyslaitteensa ääressä.
Mäen ehdottomien edustajien asema poikkeaisi ratkaisevasti nykyisten kansanedustajien asemasta. Tulevaisuudessa kansanedustajat olisivat kansalaisten palvelijoita sanan aidossa merkityksessä. Kansalaiset voisivat antaa heille äänensä, ei neljäksi vuodeksi ilman ehtoja kuten nykyisin, vaan milloin tahansa, missä tahansa kysymyksessä ja kuinka pitkäksi aikaa tahansa. Jos kansalaiset haluaisivat itse käyttää ääntään, sekin olisi koska tahansa mahdollista.
Kansanedustajat toimisivat äänillä. Silloin kun kansalaiset eivät itse voisi tai viitsisi äänestää, edustajilla olisi paljon ääniä käytössään. Silloin kun kansalaiset - jossakin tärkeässä asiassa esimerkiksi - haluaisivat itse varmistaa kantansa esilletulon ja istuisivat päätteidensä ääressä, silloin edustajien käyttämät äänimäärät olisivat pieniä, ja he joutuisivat lähinnä seuraamaan sivusta kun kansa tekee päätöksen. Tässä toteutuisi kansanvalta aidoimmillaan.
Mitään vaalikausia ei luonnollisestikaan olisi. Edustaja pysyisi toimessaan niin kauan kuin hänellä olisi riittävä määrä kannatusääniä, jotka ovat hieman eri asia kuin tapauskohtaisesti vaihteleva äänimäärä, käyttöäänet. Kullakin kansalaisella olisi tietty määrä kannatusääniä, jotka hän voisi jakaa haluamalleen tai haluamilleen ehdokkaille. Hän siis panisi joukon ehdokkaita paremmuusjärjestykseen omalla päätteellään. Jos kansalainen ei olisi tyytyväinen edustajaansa, voisi hän milloin tahansa poistaa tämän listaltaan eli lakata kannattamasta häntä. Jatkuva henkilövaali merkitsee sitä, että edustajien kannatus punnitaan päivittäin. Edustajat ovat täysipainoisesti vastuussa kannattajilleen. Jos he eivät täytä odotuksia, astuu heidän tilalleen muita.
Nykyisin valitsematta jäänyt kansanedustajaehdokas vie unohduksiin hänelle annetut äänet. Varsin huomattavat ryhmät jäävät näin ollen täysin päätöksentekojärjestelmän ulkopuolelle. Uudessa käytännössä yksikään ääni ei jäisi huomioimatta, sillä mikäli kansalainen ei saisi haluamaansa edustajaa eduskuntaan, jäisi hänelle aina mahdollisuus itse käyttää ääntään.
Äänestysjärjestelmään on paikallaan säätää vaihtoehtoisia valintoja siitä, mitä tapahtuu kansalaisen käyttöäänelle hänen edustajansa pudotessa eduskunnasta. Ääni voisi esimerkiksi siirtyä kansalaisen nimeämälle kakkosedustajalle kunnes kansalainen keksii äänelleen uuden osoitteen tai päättää käyttää sitä itse. Tämäntyyppiset pienet yksityiskohdat Jalmari Mäki kuitenkin jättää ratkaistavaksi sitten, kun äänestysjärjestelmää varsinaisesti kehitellään. Uudella tekniikallakin voi siihen mennessä olla annettavaa järjestelmän kehittelijöille.
Myös sillä on valtaa, joka päättää mitkä ehdotukset asetetaan äänestyksen kohteiksi. Lakialoitteetkaan eivät siis saa tulla joltakin etuoikeutetulta pienryhmältä, vaan niidenkin tekemiseen on kaikilla oltava yhtäläinen oikeus. Mikään järjestelmä ei kuitenkaan voi sulattaa miljoonia erilaisia lakiehdotuksia, joita kansalaiset voisivat innostua tehtailemaan. Mäen mukaan onkin tarkoituksenmukaista, että kunkin ehdotuksen suosio punnitaan ensin pienessä piirissä. Jos se saa riittävästi kannatusta, voidaan se tuoda koko kansan eduskuntaan. Lopullista päätöstä edeltävissä prosesseissa ehdotukset kypsyvät ja kehittyvät, ja toisaalta täysin kannattamattomat ehdotukset karsiutuvat. Mahdollisesti lakialoitteet tulevaisuudessa kulkisivat erilaisten etujärjestöjen ja puolueiden kautta.
Johdonmukaista yksilökeskeisessä kansanvallassa on, että päätökset tapahtuvat mahdollisimman alhaisella tasolla alueellisessa tai asianosuudellisessa merkityksessä. Pientä maantieteellistä aluetta tai pientä ammattijoukkoa koskevaa asiaa ei siten ole tarvis tuoda koko kansan päätettäviksi ellei tällä asialla nimenomaan ole koko kansakuntaa koskevaa merkitystä. Lait säätää kansakunta, mutta alemmanasteiset säännöt ja ohjeet voidaan tarvittaessa säätää paikallisesti. Mäen mukaan yksilökeskeisessä kansanvallassa, jossa yksilön päätösvalta on maksimoitu, tarvitaan huomattavasti nykyistä vähemmän lakeja.