Ruukinmatruunan kirjoitus helmikuussa 2011
Kuinka kansakunta tuhotaan
Uskontokeskustelu on jälleen kerran herättänyt ansaittua polemiikkia, ja ruukinmatruuna siteerasi siinä Juri Bezmenovia ja KGB:n agendaa. Kuten meille kaikille pitäisi olla jo tässä vaiheessa selvää, Neuvostoliitto oli militaristinen, imperialistinen ja totalitaristinen diktatuuri, joka ei pyrkinyt sen vähempään kuin maailmanvalloitukseen. Joko reiluin keinoin tai kieroin.
Kommunismi on memeettisessä katsannossa islamin tavoin valloittajameemipleksi - sen on pakko laajentua ja levitä koko ajan, sillä muutoin se luhistuu sisäänpäin, sillä sen talouspohja ei kestä - ja Neuvostoliitto oli tästä oikea malliesimerkki. Lenin on otettu malliesimerkiksi siitä, mitä on olla neutral evil.
Neuvostoliitto pyrki alunalkaen leviämään aivan suoralla väkivallalla, ja Neuvostoliitto kävikin aluksi sotaa kaikkia naapurimaitaan vastaan, tavoitteenaan levittää vallankumous kaikkialle maailmaan ja alistaa koko maailma kommunistiseen diktatuuriin ja veriorgioihin. Se ikävä kyllä tyrehtyi Varsovan porteille, Baltian jokivarsiin ja Aunuksen korpiin. Toisessa maailmansodassa talvisodan katastrofi osoitti Stalinille, kuinka paha idea on hyökätä yksimielistä ja motivoitunutta kansaa vastaan - ja lopuksi Hitler ehätti ensin; maailmanvallankumous päättyi operaatio Barbarossaan, ja Neukkula puolestaan käväisi luhistumisen partaalla. Lopulta rintamalinjat totalitarismin ja vapaan maailman väliin vedettiin rautaesiripulla.
Haavojaan nuolemaan jääneet kommunistit sitten analyisoivat että missä meni vikaan - miksei Länttä saatukaan bolševisoitua? Vastaus oli yksinkertainen: kristillispohjainen kulttuuri ja kansalaisyhteiskunta oli niissä liian syvässä - Antonio Gramscin sanoin vapauden voimilla oli Lännessä kulttuurin hegemonia. Antonio Gramscin mukaan ennenkuin maailmanvallankumous onnistuisi, moderneissa yhteiskunnissa hegemonia, yhteiskunnallinen johtajuus, täytyi luoda ja voittaa kaikilla yhteiskunnan alueilla. Tämän hegemonian muodostamiseen tai valtaamiseen tarvitaan legitimiteetin hanltuunottoa, poliittista indoktrinaatiota sekä kykyä yhdistää eri poliittisten ryhmien keskenään ristiriitaiset intressit yhteisymmärrystä ja kompromissitarvetta painottaen uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Selkokielellä sanottuna: lännen yhteiskunnat tuli mädättää sisältäpäin ennenkuin ne voitaisiin bolševisoida.
Niinpä KGB, tuo kommunismin keihäänkärki, ottikin uudeksi taktiikakseen subversion - yhteiskuntien mädättämisen sisältäpäin. Subversiossa on neljä vaihetta: demoralisointi, destabilointi, kriisi ja normalisointi.
Länteen 1983 loikannut KGB-agentti Juri Bezmenov kirjoitti seikkaperäisesti KGB:n taktiikasta ja siitä, kuinka kansakunta tuhotaan. Kansakunnan voima ei ole sen aseissa eikä sen vauraudessa; sen voima on sen henkisessä selkärangassa. Mitä atomisoituneemmaksi yhteiskunta saadaan, mitä hedonistisemmiksi ja individualistisemmiksi yksilöt saadaan, sitä helpompaa kansakunta on tuhota. Demoralisaatio on kaiken A ja O - ihmiset tulee saada pettymään arvoihinsa ja halveksimaan ja inhoamaan niitä.
Ruukinmatruuna teki itse täsmälleen saman johtopäätöksen jo ennen tutustumistaan Bezmenoviin memetiikan kautta; KGB:n tavoitteena oli luoda memeettinen tyhjiö.
KGB:n strategiana oli siis nelivaiheinen vallankumous jossa demoralisaatiolla ja mädättämisellä oli aivan erityinen sija.
Ensimmäinen vaihe, demoralisaatio, kestää Bezmenovin mukaan noin 25-30 vuotta. Matias Rakosin, Unkarin kommunistipuolueen johtajan, mukaan ensimmäinen vaihe on soluttaa akateeminen maailma ja yliopistot kommunisteilla. Tässäkin olennaisessa osassa ovat toisaalta opettajankoulutuslaitokset ja toisaalta oikeustieteelliset tiedekunnat. Tämä siksi, että opettajat kouluttavat tulevaisuuden lapset joista tulee tulevaisuuden aikuisia, ja toisaalta oikeustieteellinen siksi, että näin otetaan haltuun oikeuslaitos. Myös tiedotusopin laitoksien sekä valtiotieteellisten tiedekuntien soluttaminen on erityisen tärkeä, sillä näin saadaan luotua tulevaisuudessa aikaan tiedonkulun monopoli. Tähän demoralisointiin kuuluu, paitsi kaiken länsimaisen ja kaikkien arvojen ja instituutioiden avoin halveksunta ja propaganda niitä vastaan, myös kyseenalaistaminen ja hedonismin sekä piittaamattomuuden levittäminen. Erityisen tärkeää on propaganda perheinstituutiota vastaan - perheet tulee rikkoa, yksinhuoltajuutta tulee kannustaa, ja lapsia totuttaa alkoholiin ja huumeisiin sekä kapinoimaan vanhempiaan vastaan. Kommunistien tuli soluttaa erilaiset yhdistykset ja liitot kuten lakimiesyhdistykset, opettajien ammattiliitot, tiedotusfirmat jne.
Bezmenovin teksti on kylmäävää luettavaa. Hänen mukaansa mccarthyismi ei ollut vainoharhaa, vaan nuo kommunistivainot olivat täysin aiheesta, ja Yhdysvaltain hallitus oli hyvin perillä siitä, missä KGB meni.
Bezmenovin mukaan hippikulttuuri oli myös KGB:n tiukasti monitoroimaa, ja joogi Maharishi Mareshj oli KGB:n sponsorilistalla. Tarkoituksena oli, että länsimaisen nuorison ajatukset kääntyisivät olennaisesta (yhteiskuntien välinen olemassaolon taistelu) epäoleelliseen (eskapismi, välinpitämättömyys, mielen tyhjentäminen). Samoin rauhanliikkeet ja feministiliike olivat kommunistien läpisoluttamia.
Mädättämistä seuraa destabilisointi. Tässä vaiheessa yhteiskuntaan luodaan vakava kriisi - sota, nälänhätä, talouskriisi, luonnonmullistus - ja ihmisten mieliin luodaan sekaannusta ja pelkoa. Mellakat, kapinat, liikehdinnät - kun yhteiskunta on atomisoitunut sisältäpäin ja jokainen ajattelee vain omaa peppuaan - saavat aikaan yhteiskunnan luhistumisen. Tämä vaihe kestää noin kahdesta kuuteen vuoteen. Kun hallitus menettää kansansa luottamuksen ja otteensa väkivaltakoneistosta, maa ajautuu kaaokseen.
Erityisen tärkeänä KGB piti uskonnonvastaista työtä. Uskontoa tuli joka vaiheessa pilkata, ivata, rinnastaa mielisairauteen ja esittää kompromettoivassa valossa. Nimimerkki Tiedemiehen kaltaiset aktiiviset ateistit olivat KGB:lle erityisen arvokkaita. Tämä siitä syystä, että KGB:n mukaan ainoastaan uskonto saattoi enää stabiloida yhteiskunnan tässä vaiheessa ja auttaa palaamaan normaalitilaan. Ei ole sattumaa, että Vapaa-ajattelijoiden liitto oli erityinen vanhojen änkyräkommunistien etäpesäke - se oli yksi tärkeimmistä.
Destabilointia seurasi kumous, joka merkitsi väkivaltaista vallankumousta teloitus- ja murha-aaltoineen. Tässä vaiheessa valtio tuhotaan ja sen koneistot ajetaan alas.
Kun kumous on toteutettu, alkaa normalisointi - näytösoikeudenkäynnit, massateloitukset, murhakampanjat, kollektivisoinnit, likvidoinnit, talouselämän bolševisointi. Maasta on nyt tullut uusi Neuvostoliitto. Välittömästi tämän jälkeen aloitetaan valhepropaganda uuden identiteetin jäädyttämiseksi.
Bezmenovin tehtävänä oli uusien nomenklatuuran jäsenten värväys. Bezmenoville painotettiin erityisesti hyödyllisten hölmöjen ja uuden neuvostoeliitin pitämistä toisistaan tiukasti erossa. Hyödylliset hölmöt -termi tulee alunperin Leniniltä, ja tarkoittaa naiiveja ja hyväuskoisia intellektuelleja, jotka todella uskovat kommunismiin ja siihen, että se loisi paremman yhteiskunnan. Heitä tuli sietää täsmälleen niin kauan kun heistä olisi hyötyä; sen jälkeen heidät tuli teloittaa tai muutoin likvidoida. Bezmenovia varoitettiin olemasta tekemisissä paikallisten kommunistien kanssa; heistä hyvin todennäköisesti tulisi toisinajattelijoita heidän nähtyään neuvostojärjestelmän todennäköisyyden, ja neuvostokommunistien katkeria vihollisia. Tästä syystä Neuvostoliiton kommunistinen puolue teloitutti kaikki paikalliskommunistit heidät kiinni saatuaan ja solutti kommunistipuolueet omilla miehillään. Sensijaan Bezmenovin tuli kiinnittää huomionsa sikarikkaisiin julkkiksiin, media- ja elokuvamoguleihin, liikemiehiin ja ammattipoliitikkoihin. He todennäköisesti olisivat ihmisiä, joilla ei olisi minkäänlaista moraalia, ja jotka pitäisivät neuvostojärjestelmästä sillä he pääsisivät itsekin sinne nokkimisjärjestyksen huipulle. Jos tällainen kohde ei suostuisi KGB:n mieheksi, hänet tuli järjestää siististi pois - tavallisesti mustamaalauskampanjalla tai character assassinationin kautta.
George Orwellin Vuonna 1984 ei ollut satiiri. Se oli realistinen, joskin hiukan karrikoitu ja yksinkertaistettu kuvaus Neuvostoliitosta, sillä sellaista se todella oli.
Mikä oli lopputulos? Neuvostoliitto kukistui - se luhistui sisäänpäin. Mutta kommunistit onnistuivat soluttamaan kaikkialla länsimaissa akateemisen maailman varsin hyvin. Ei ole väärin väittää, että koko suurten ikäluokkien ja 60-lukulaisten elämän suuri ideologia oli kommunismi - Kekkoslovakiassa kasvaneena ruukinmatruuna muistaa varsin hyvin miltä tuntui jäädä jälki-istuntoon siitä hyvästä että pikku ruukkilainen kyseenalaisti varsin viritteissävytteisen opettajan teesit Neukkulan ihanuudesta. Mutta tuon aivopesun jäljet ovat yhä olemassa - Demla, vihervasemmisto, TaY:n tiedotusopin tiedekunta, you name it. Koko älymystömme on kommunismin läpipesemää - sillä mitäpä muutakaan vihervasemmistolaisuus, poliittinen korrektius ja monikulttuurisuusideologia ovat kuin bolševismia frakki päällä?
Ikävä kyllä Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta memeettinen tyhjiö on. Tuo demoralisointi onnistui kaikkialla länsimaissa yli odotusten. Uskonto on luhistunut kaikkialla länsimaissa, ja tilalla on memeettinen tyhjiö, joka odottaa täyttymistään. Oikeuslaitos on täysin marxistien soluttama. Kansalaiset eivät luota vallanpitäjiinsä. Ja ruukinmatruuna on jo tässä vaiheessa valmis panemaan rahansa islamin puolesta. Länsimainen yhteiskunta on täysin puolustuskyvytön islamia vastaan ja täysin polvillaan islamin edessä - ja päättäjämme, nuo hyväuskoiset hölmöt ja pahantahtoiset p*skiaiset - tekevät oikeastaan kaikkensa länsimaiden islamisoinnille.
Mutta samalla he kaivavat omaa hautaansa. Ensimmäisenä teloitetaan aina hyväuskoiset hölmöt, ja joka ainoassa islamilaisessa maassa on kuolemanrangaistus käytössä. Länsi-Euroopan maat tulevat putoilemaan islamistien käsiin kuten nyt ikävä kyllä näyttäisi käyvän arabimaissa sotilasdiktatuurien kaatuessa. Tilanteesta tulee erityisen katkera, sillä yksikään teokratia ei milloinkaan ole kukistunut sisältäpäin. Teokratiat voivat kestää vuosituhansia - ne ovat äärimmäisen stabiileja. Jos teokratia tuhoutuu, se tuhoutuu siksi että jokin valtio kukistaa sen väkivalloin ulkoapäin.
Mutta tilanne ei ole vielä menetetty. 2011 maalisvaalit voivat muuttaa paljon, ja vaikka nykyiset vallanpitäjämme ovatkin läpimätiä, tulevat sukupolvet ovat aivan ällistyttävän konservatiivisia - he kokevat, että heidät on petetty. Ihminen omaksuu 30. ikävuoteensa mennessä maailmankatsomuksensa, joka ei siitä enää muuksi iän myötä muutu, ja uuden sukupolven kasvattaminen kestää tuon 30 vuotta. Neuvostoliitto luhistui 20 v sitten. Jos kykenemme välttämään katastrofin vielä kymmenen vuoden ajan ja saamme aikaan konservatiivisen vallankumouksen, länsimailla voi vielä olla toivoa. Mutta ruukinmatruunalla on sellainen kutina, että 2011 vaaleista tulee Suomen historian likaisimmat ja raaimmat vaalit, eikä vaalivilpin mahdollisuutta ole poissuljettu.
Elämme todella mielenkiintoisia aikoja.