Pekka Länsman
OH2NCS

Näkemyksiä SRAL:n kevätkokousaloitteesta ”Vaatimus puheenjohtaja Merja Koivaaran (OH1EG)
vapauttamisesta tehtävästään"

Kevätkokousaloite puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vapauttamisesta tehtävästään on repivä,
vastuuton, epärehellinen ja herjaava.

Miksi aloite on repivä ja vastuuton

Aloite on repivä ja vastuuton, koska puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan erottaminen kesken kauden
ilman valmistelua ja riittävää keskustelua uudesta johdosta johtaisi liiton hallitsemattomaan ja
kaaosmaiseen tilanteeseen. Hallitukseen syntyisi epäjatkuvuus, jonka johdosta hallitukseen jäävien tai
tilalle valittavien vastuu ja työpaine kasvaisivat kohtuuttomiksi.

Aloitteessa esitetyt väitteet ovat sellaisia, että ne eivät ole voineet syntyä hetkessä, vaan niiden on täytynyt
olla aloitteen tekijöiden mielessä jo pitkään. Kuitenkin on vain kuukausia siitä, kun Merja Koivaara
jäsenäänestyksessä valittiin liiton puheenjohtajaksi, vieläpä ainoana ehdokkaana. Miksi ihmeessä aloitteen
tekijät eivät silloin tarjonneet omaa ehdokastaan puheenjohtajaksi? Se olisi antanut mahdollisuuden hoitaa
asia järjestyneesti ja liiton kannalta rakentavalla tavalla.

Aloitteen tekijöiden mielestä liitolla ei ole strategiaa tulevaisuuteen. Syntyykö strategia sillä, että lyhyellä
varoitusajalla erotetaan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ja ilman valmistelua valitaan tilalle uudet,
joiden ajatuksista ei ole mitään tietoa? No ei taatusti synny. Jos aloitteen allekirjoittajien mielestä tarvitaan
strategiaa, heidän olisi pitänyt ehdottaa strategiaa eikä vallankumousta. Strategia vaatii aloitteita,
pohdintaa ja keskustelua. Tässä, kuten melkein kaikessa muussakin ihmistoiminnassa evoluutio on parempi
kuin revoluutio.

Miksi aloite on epärehellinen

Jo aloitteen ensimmäisen virkkeen rehellisyys on kyseenalainen. Ei SRAL ole suinkaan ensimmäistä kertaa
tilanteessa, jossa vaaditaan puheenjohtajan vaihtamista. Olen vuosikymmenet seurannut SRAL:n toimintaa
sivusta olematta jäsen ja muistan selvästi, että jo Jari Jussilan viimeisimmästä puheenjohtajakaudesta asti
puheenjohtajia on vaadittu vaihdettavaksi. Ei myöskään tunnu täysin rehelliseltä väittää, että jäsenistö
vaatii puheenjohtajan vaihtamista, kun vaatijoita näyttää olevan muutama promille jäsenistä.

Myös aloitteessa oleva väite, että riidat kestäisivät vain niin kauan kuin Merja Koivaara on
puheenjohtajana, on vähintäänkin hämmentävä. Kuten edellä mainitsin, puheenjohtajista on haluttu eroon
aikaisemminkin, ja muistan, että tapauksiin on liittynyt riitoja. Riidat eivät koskaan johdu yhdestä
henkilöstä, vaan niissä on aina kaksi osapuolta. SRAL:n tapauksessa jäsenistössä on äärimmäisen
voimakastahtoisia ihmisiä. Jos puheenjohtajan toiminta ei heitä kaikkia miellytä, riita on valmis.

Erään toisen kevätkokousaloitteen johdosta päättelen, että ”riidoilla” tarkoitetaan OH3AC:n ja liiton välistä
eripuraa, jota ei voi olla huomaamatta. Luettuani kevätkokousaloitteet kävin tutkimassa OH3AC:n
verkkosivuja ja kauhistuin. Lähes jokaisessa lukemassani OH3AC:n kerhokirjeessä on halveksivia, ilkeileviä
tai hyökkääviä kommentteja heidän omaa liittoaan SRAL:ia kohtaan. Käykää lukemassa OH3AC:n
kerhokirjeitä ja sanokaa sen jälkeen, kuka riitelee.

Aloitteessa annetaan ymmärtää liiton jäsenmäärän laskun olevan puheenjohtaja Koivaaran syytä. OH2MP:n
taidokkaasti pidetyiltä verkkosivuilta ilmenee, että jäsenmäärän huippu osui vuoteen 1995 ja oli siis yli 20
vuotta sitten. Sen jälkeen jäsenmäärä on laskenut melko tasaisesti vuosittain. Ei tunnu oikein reilulta laittaa
ilmiötä Merja Koivaaran syyksi, joka aloitti puheenjohtajana vuonna 2011, siis noin 15 vuotta sen jälkeen,
kun jäsenmäärä kääntyi laskuun. Vuoden 1995 jälkeen liiton puheenjohtaja on vaihtunut viidesti, mutta
jäsenmäärän lasku on siis Koivaaran aiheuttama?

Selvittelin uusien amatöörien liittoon liittymistä ja sain kuulla, että eräänkin kerhon (OH3AC) viime vuosina
tutkinnoissa hyväksytyistä radioamatööreistä vain noin 10 % on liittynyt SRAL:n jäseneksi. Olisikohan tässä
joillakin peiliin katsomisen paikka?

Aloitteessa väitetään, että hallituksen jäsenten erot ja niiden syyt on piilotettu ja annetaan ymmärtää, että
joku (Koivaara?) on "selkäänpuukottanut" eronneita jäseniä. Miten hallituksen jäsenten erot on muka
piilotettu? Kun hallitukseen on valittu uusi jäsen, valinta on tehty vuosikokouksessa. Eikö silloin ole ollut
ilmiselvää, että uusi jäsen tulee jonkun eronneen tilalle? Ja eihän voi mitenkään olla hallituksen tehtävä
arvailla, miksi jäsen eroaa, saati sitten julkistaa arvailua? Ainoa, jolla on oikeus kertoa syyt jäsenen eroon,
on eronnut henkilö itse.

Aloitteessa mainittiin neljän hallituksen jäsenen eronneen, mutta ymmärtääkseni oikea luku on kolme. En
tiedä, miksi nuo kolme ovat eronneet, mutta muutaman kuukauden hallituskokemuksella tiedän, että
raskas homma tämä on. Syynä ei kuitenkaan ole puheenjohtaja, vaan voimakastahtoisesta jäsenistöstä
tulevat ristiriitaiset paineet ja tämän kevätkokousaloitteen kaltaiset epäoikeudenmukaiset väitteet.

Miksi aloite on herjaava

Lainaus aloitteesta: ”... Puheenjohtajan raivokohtaukset ja huutaminen kokouksissa ei ole harvinaista.
Päätökset tehdään suullisen esityksen perusteella, asiakirjoja ei jaeta jäsenille. Hallituksen jäsenten välisiä
keskusteluja ei suvaita.” Lyhyen hallituskokemukseni aikana en ole havainnut puheenjohtajan
raivokohtauksia tai huutamista. Jäsenten välistä keskustelua hallituksen kokouksissa on ollut paljonkin ja se
on ollut vapaamuotoista. Raivokohtauksia, huutamista ja keskustelun estämistä koskevat väitteet ovat
herjaavia eivätkä pidä paikkaansa.

Lisää lainausta aloitteesta: ”... Liiton ympärille on rakennettu sensuuri ja muurit, joka hakee vertaistaan vain
Pohjois-Koreasta. Toimintaa kritisoineet poistetaan sähköpostilistoilta ja jutut ja tunnukset karsitaan
lehdestä. ...” Arvostelukyky ei tunnu kovin terveeltä, kun rinnastetaan diktatorinen ja väkivallalla hallittu
Pohjois-Korean Suomen Radioamatööriliittoon, jossa käydään vuosittain demokraattiset vaalit ja jossa
tämänkin kevätkokousaloitteen kaltainen panetteleva ja herjaava teksti julkaistaan avoimesti jäsenistön
arvioitavaksi. Aloitteessa ei myöskään kerrota, ketkä sähköpostilistoilta on poistettu, eikä sitä, keiden ”jutut
ja tunnukset” on karsittu lehdestä.

Lisää lainausta aloitteesta: ”Samalla kun epätoivoisesti haetaan uusia jäseniä, jäseniksi ei hyväksytä
henkilöitä, jotka saattavat olla joskus eri mieltä.” Oho, nyt olen äimän käkenä! Onko puheenjohtaja todella
jättänyt hyväksymättä jäseneksi henkilöitä, jotka saattavat olla joskus eri mieltä? Minkä yliluonnollisen
aistin avulla hän on tiennyt, että he voivat olla joskus eri mieltä? Telepatianko? Keitä ovat olleet nuo
hyväksymättä jääneet, jotka voivat joskus olla eri mieltä? Jos puheenjohtajalla on tuollainen yliluonnollinen
aisti, miksi ihmeessä minut jokin aika sitten hyväksyttiin liiton jäseneksi, vaikka olen kaikissa tähänastisissa
hallituksen kokouksissa ollut jostakin asiasta eri mieltä?

Ja vielä pari, monta väitettä sisältävää lainausta aloitteesta:

”Puheenjohtajan sosiaaliset taidot ja yhteistoimintakyvyt ovat olemattomat. Jäsenille tiuskiminen ja
loukkaaminen on monelle tuttua. Vanhoja ohjaajia heitetään sivuun kuin roskapusseja. Laki, lain tuntemus
ja oikea tapa toimia on täysin vierasta.”

”Normaalia keskustelutaitoa ovat valkoiset valheet ja suora valehtelu. Oman tärkeyden korostaminen on
tyypillistä kuten olemme nähneet mm Radioamatöörilehden kuvista.”

Puheenjohtajan sosiaalisissa taidoissa ja yhteistoimintakyvyssä ei ole mitään vikaa. Olen ollut (yleensä
vastapuolen neuvottelijana) tekemisissä luultavasti kaikkien SRAL:n puheenjohtajien kanssa aina Axel
Tigerstedtistä lähtien. Merja Koivaaran sosiaaliset taidot ja yhteistoimintakyky eivät jää jälkeen
tuntemistani aikaisemmista puheenjohtajista.

Mitään tiuskimista tai loukkaamista en ole huomannut puheenjohtajan tekevän. Jos aloitteen allekirjoittajat
arvelevat puheenjohtajan loukanneen heitä, se olisi syytä tehdä yksilöidysti eikä yleistävällä ja
perustelemattomalla väitteellä. Puheenjohtajalla on myös tapana vastata puhelimeen, joten oikea tapa
käsitellä aloitteessa väitettyjä loukkauksia olisi ollut ottaa yhteyttä suoraan puheenjohtajaan.

Aloitteessa ei yksilöidä "vanhoja ohjaajia, jotka heitetään sivuun kuin roskapusseja". Yksilöimättömät
väitteet eivät ole asiallisia, erityisesti kun väitettä tehostetaan "sivuun heitetyn roskapussin" kaltaisella
kielikuvalla. Jos käyttäisin samaa tyyliä, voisin kirjoittaa vaikka tämän aloitteen kaltaisesta
paskakokkareiden heittelystä.

Jälkimmäisessä aloitteesta otetussa lainauksessa syytetään Merja Koivaaraa suorasta valehtelusta. Syytöstä
ei ole perusteltu ja se on äärimmäisen herjaava. Kun tämän aloitteen tekijät ovat itse vedonneet lakiin ja
lain tuntemukseen, suosittelisin, että he itse tutkiskelisivat toimintansa lainmukaisuutta. Neuvon heitä
harkitsemaan anteeksi pyytämistä.

En ole nähnyt Radioamatöörilehden kuvissa aloitteessa mainittua ”tyypillistä” oman tärkeyden
korostamista. Vika ei taidakaan olla Koivaarassa, vaan aloitteen tekijöiden silmissä.

Mitä nyt pitäisi tehdä

On joitakin toimenpiteitä, joihin aloite voisi johtaa. Tärkein asia on OH3AC:n verkkojulkaisu. Käsittääkseni
SRAL:n sivuilta on poistettu viittauksia sellaisiin OH3AC:n kerholehtiin, joissa erityisen ikävästi mollataan
liittoa. Riippumatta siitä, mitä mieltä asiasta ollaan, ongelmaan on olemassa rauhanomainen, helppo,
ilmainen ja sopua edistävä ratkaisu:

OH3AC lopettaa liiton päälle syljeskelyn, kerralla ja kokonaan, ja liitto vastaavasti muokkaa
julkaisutoimintansa OH3AC:n siistiytyneen käytöksen mukaiseksi. Hallitsematonta puheenjohtajan
vaihtamista siihen ei tarvita. Tällaisen sovun ylläpito voi tietysti vaatia osapuolten sisäistä pohdintaa ja
taivuttelua, mutta aivan epäilemättä sekä liiton hallituksessa että OH3AC:ssä on siihen kyky, kunhan halua
löytyy.

Aloitteen tekijät ovat aiheuttaneet riskin koko SRAL:n kriisiytymisestä. Edellä kuvaamani rauhanomainen
sopimus saattaa olla ainoa keino välttää kriisi. Sellainen vaihtoehto ei mielestäni tule kyseeseen, että
OH3AC jatkaisi liitolle ilkeilyä ja liitto pakotettaisiin alistumaan siihen.

On myös hiukan, siis hiukan, taustaa väitteessä, että asiakirjoja ei jaeta hallituksen jäsenille. Lähes kaikki
asiakirjat on toki jaettu, mutta joitakin on jäänyt jakamatta mahdollisesti kiireen tai viime hetkessä
saapumisen vuoksi, tai asiakirja on voinut koskea ei-julkista asiaa kuten henkilö- tai sopimusasiaa.
Asiakirjojen jakelun järjestelmällisyydessä on parannettavaa eikä asiakirjoja ole numeroitu tai nimetty
johdonmukaisesti. Tämä on asia, joka pystytään hoitamaan ja hoidetaan kuntoon hallituksen sisäisillä
toimilla. Puheenjohtajan vaihtamista siihen ei tarvita.

Aloitteen tekijät ovat huolissaan siitä, että Radioamatööri-lehti on "1950-luvun tasolla". Muistan
ilmiselvästi nähneeni Radioamatöörilehdessä ilmoituksia, joissa pyydetään kirjoituksia ja ehdotuksia lehden
parantamiseksi. Jäsenet ne lehteä ylläpitävät, kenenkään puheenjohtajan voimat eivät siihen riitä. Jos
aloitteen allekirjoittajat eivät ole vuosien kuluessa (1950-luvun jälkeen) kyenneet tekemään rakentavia
ehdotuksia lehden parantamiseksi, kannattaisi katsoa peiliin eikä syyttää puheenjohtajaa. Haastan aloitteen
tekijät laatimaan seuraavan kevätkokouksen pohdittavaksi harkitun ja rakentavan ehdotuksen lehden
parantamiseksi.

Aloitteen tekijät kertovat, että ”Radioamatööritoiminta on meille tärkeä ja rakas. Haluamme pelastaa sen”.
He voisivat alkaa pelastamisen itsekritiikin opettelulla ja anteeksipyynnöllä.

Loppusanat

Aloitteen mukaan ”Kriittinen keskustelu on siirtynyt Suomi24.fi-sivustolle ja samalla koko Suomi tietää
radioamatöörien olevan riitaista porukkaa.”

Taitaa olla aika totuudenmukainen tuo tieto riitaisuudesta, ainakin tämän kevätkokousaloitteen osalta.