Luku 2 - Työmiehet pilvessä ja poliisin vanhoja tuttuja (Bajauttelijan päiväkirja - Heikki Sinsemilla)

Pilvessä on rakennettu kerrostaloja, siltoja, monenlaisia teräsrakenteita ja sitä on poltettu kouluissa, poliisivankiloissa, hullujenhuoneilla, sotaharjoituksissa ja luonnollisesti lukemattomilla työttömyyskursseilla sekä juuri ennen työkkäriin menoa. Itsekin olen tehnyt tuota kaikkea, hullujenhuoneella kylläkin vain vierailijana. Tuli nainen potilasvaatteissa tupakalle ja kysyi että antaako ne nykyään teille tuota. Sanottiin että ei sentään vielä, kyllä tämä pitää itse kasvattaa.

 

Kieltämättä siitä on apua vitutukseen vaikka raksalla ja uni tulee illalla kivasti, apu on kuitenkin luonteeltaan tilapäistä ja heti kun sitä ei enää ole eikä saa mistään lisää, vitutus iskee täysillä eikä uni tule. Ennen pitkää tulee fudu perseeseen jos työmaalla ei olla ajoissa tai ollenkaan, on mentävä taas työkkäriin, sossuun, Pohjanmaalle työkkärin kurssille tai sitten pitää säätää jostain edes ihan vähän, pienet iltasavut vähintään joka toinen tai kolmas päivä.

 

Jos mitään muuta keinoa ei ole, on lähdettävä Helsingin Rautatientorille, Kaisaniemeen tai Hakaniemeen ja oltava sen näköinen että etsii jotain, tuputtaja/kusettaja tulee pian ja jos sanoo joo, saattaisin olla kiinnostunut, niitä ilmestyy kuin taikaiskusta lisää. Ensimmäiselle annetaan sitten 20 euron seteli, tuputtaja lähtee sitten muka hakemaan savuja metrikseltä, ei yleensä tule koskaan takaisin, mutta se ensimmäinen seteli on jollekin annettava, että tulisi se vähän rehellisempi tuputtaja joka tuo sillä 20 eurolla vaikka sitten vain puoli grammaa. Odotetaan 20 minuuttia, ollaan tiedetty alusta lähtien että ensimmäinen kusettaa, on silti oltava odottavinaan, se kuuluu siihen suureen säätämisen teatteriin. 

 

Sitten tulee se tyyppi joka kyselee niitä näitä, sille kannattaa mainita että joku rotta vei 20, mistähän sais vähän. Heti muka löytyy ja maksaa 6 euroa gramma, tässä on kuitenkin yleensä vain 5/6 kusetusta, ei välttämättä aina sitäkään ja se on aika vähän siinä mielentilassa kun uni ei tule, hermostuttaa, vituttaa eikä mikään onnistu. Annetaan taas 20, odotetaan, tällä kertaa tosiaan onnistuu mutta 3 grammaa onkin muuttunut 0,5 grammaksi. Kannattaa tyytyä siihen että sai lopulta jotain, puoli grammaa 40 eurolla vaikka se törkeää onkin, saa ainakin nukuttua. 

 

Niiden perään on turha lähteä juoksemaan, he ovat ammattimaisia rottia ja he rottailevat kolmessa vuorossa, tehden usein monen vuorokauden mittaisia työrupeamia. He puhaltavat yhteen hiileen ja puolustavat toisiaan tarvittaessa väkivaltaisesti. He näkevät ja kuulevat kaiken silloinkin kun sinä et näe heitä missään. Poliisi ei tunnistaisi heitä rotiksi jos he eivät olisi heidän vanhoja tuttujaan ja he muuttavatkin usein paikkakuntaa, muutaman kuukauden voi aina rottailla pienessäkin kaupungissa ennen muilutusta ja poistua vähän ennen sitä. 

 

Saadaan puoli grammaa, taas päästään aamulla töihin mutta huomenna on sama juttu edessä. Kun aikansa säätää samoilla kulmilla, lopulta tulee joku rehellinen säätäjä jolta saa ihan oikeasti sen mitä on luvattu. Yleensä sellaisen säätäjän voi löytää kallion pikku baareista, Vantaan lähiöistä, Itä-Helsingistä (niistä pikku baareista joissa ihmisillä voi olla Koff-lippiksiä, Karhu-paitoja tai muuta sellaista asustetta jota yleensä näkee Juupajoella tai Tampereen Hervannassa, Ale-pubissa, Seinäjoen Härmän Häjyssä tai vaikka Porin Mäntyluodossa Unskin baarissa. Niissä baareissa istuu yleensä joku vanha konna, hippi, säätäjä, huora tai pummi joka pystyy vähintään esittelemään jonkun hyvän säätäjän kaljatuoppia vastaan. Pitää kuitenkin varautua siihen että on ehkä käytävä monena päivänä kaljalla että naama tulee vähän tutuksi ja joku alan ihminen tulee juttelemaan.

 

Koskaan ei pitäisi hätäillä, kyllä sitä aina löytyy jos jaksaa odottaa. Hätäillessä tulee kusetetuksi, pahimmassa tapauksessa ryöstetyksi, houkuttaa poliiseja ja kiinnittää muutenkin huomiota. On hyvä olla vähän savuja jemmassa siellä täällä että pärjää hätäilemättä. Niitä voi jemmata puistoihin kivien alle, julkisiin vessoihin (äkkiseltään luulisi että siivooja löytää, mutta vessasta oppii löytämään sata hyvää jemmaa kun vähän kelailee) ja niitä kannattaa jemmata kauaksi silloin kun niitä on, niin että on lähdettävä Stadista Porvoon vanhaankaupunkiin niitä hakemaan. Niitä jemmataan itseltään eikä niinkään poliiseilta, ihan kuten alkoholisti jemmailee viinaa halkopinoihin tai puolukkamättäiden alle, autiotalojen kellareihin ja anopin mökille. Hän jemmaa viinaa aina, vaikka asuisi yksin ja vaikka viina on täysin laillista ja valtion tislaamaa. Hänenkin on saatava nukuttua.

 

Kannabista voi syödä (oikein mainiosti jos se on itse kasvatettua) ja näin vältetään savun haju yleisötapahtumissa, bileissä, baareissa, työpaikoilla, lentokentillä, junissa ja kaikkialla minne tie vie. Se ei kuitenkaan ole kaikkein taloudellisin tapa, on syötävä paljon eikä siihen aina ole mahdollisuutta. Niinpä se on usein sellaista että kun toiset juovat, bajauttelija käy joko muiden bajauttelijoiden kanssa tai sitten itsekkäästi salaa kaikilta silloin tällöin nurkan takana bajauttamassa. Joskus käy niin että joku lähitalon asukas soittaa poliisit, jotka sitten muka sattumalta kollaavat bajauttelijan taskut kun hän seuraavan kerran lähtee ulos. Tulee lähtö poliisilaitokselle, meinataan ottaa sormenjäljet mutta huomataan että ne on jo 5 kertaa otettu ja kuvakin alle vuoden vanha. Pelkkä sakko ja vähän perusteellisempi kollaus, alle puoli tuntia ja homma on selvä, tai niin sitä luulisi. 

 

Kun mennään taas omaan pikkukaupunkiin, eräänä iltana tunnukseton poliisiauto kurvaa eteen suojatietä ylittäessä, sieltä astuu 2 rikospoliisia että hei, kaveri, pysähdy vähän, ollaan rikospoliiseja, katsottaisiin taskut. Ei löydetä mitään, mainitaan että kun sulla oli se juttu siellä ja siellä kaupungissa, meidän pitää vähän katsella. Taas luullaan että se oli siinä mutta viikon päästä niitä poliiseja tuleekin 4 kappaletta, joskus kuusikin ja se sama litannia "hei kaveri, pysähdy, onko hakuja päällä, mitään päällä, katotaan taskut, onko mitään terävää taskuissa". Ajatellaan että olisiko se nyt siinä mutta ei, parin päivän päästä maija ja virkapukuiset poliisit kollaamassa taskut ja sama juttu muutaman päivän päästä, hyökätään ihan vain kun ihmisen pitää syödä ja lähteä välillä kotoaan ostaakseen ruokaa, ei siis mitään laitonta edes tekeillä, vainoavat niin että kaupassakäyntikin alkaa ahdistaa. 

 

Sitä oppii jättämään puhelimen kotiin koska sitä voidaan seurata (ei tietenkään luvallisesti tässä tapauksessa, kysehän on sakkojutusta). Ihminen ei tarvitse puhelinta, se mitä hän tarvitsee on mielenrauhaa. Puhelimen voi hävittää kokonaan ja huomata että, kas, nyt se oli sitten lopulta siinä. Yllättyä että eipä tainnut auttaa prepaidit, ei vaikka näinkin pikkutekijöitä ollaan. Sitä oppii käyttämään reittejä joita poliisiautolla ei voi seurata vaikka saisivat vilaukselta näköhavainnon ja sitä miettii että voi kun olis kiva asua jossain oikeusvaltiossa, on se kuitenkin sen verran vaivalloista aina liikkua mielenrauhareittejä pitkin kun ei voi astua tavalliselle jalkakäytävälle, asioida kaupungin keskustassa. Jos muutto ei onnistu, on tyytyminen toiseen suomalaiseen pikkukaupunkiin tai jos äärimmäisyyteen asti haluaa mennä, pois ihmisten ilmoilta. 

 

Maaseudulla poliisi ei kollaa ihmisten taskuja ilman hyvää syytä, varsinkaan keskellä päivää. He tekevät sitä vain 20-200 000 asukkaan kaupungeissa ja kaikki mikä on sitä pienempää tai suurempaa, on mielenrauhaa. On kiva kun voi taas käyttää puhelinta (ei sitä entistä, se on hävitetty, juoksutettu koiria, magneetilla pizza-taxin pohjalevyssä, toivottavasti aiheutti monta vitutusta ennen kuin akku loppui, kiusa se on pienikin). On kiva elää jokseenkin normaalia elämää taas, julkisilla paikoilla bajauttelun koko Suomen maaperällä joutuu kylläkin lopettamaan jos kyseessä on pikkupaikkakunta, muuten saattaa mennä hyvinkin vaikeaksi. 
Onko sillä toisaalta väliä jos maalla asutaan, eihän maalla ole muita julkisia paikkoja kuin kirjasto, Siwa, K- ja S-market, kirkko ja kunnantalo, muuten kaikki on täyttä mielenrauhaa, luonnonrauhaa ja 90-lukua. Se on paratiisi maan päällä, ei ihmisen tarvitse lähteä sieltä mihinkään missä voi sattua kyttäjuttuja (paitsi joskus lähimpään kaupunkiin säätämään mutta siellä ei tarvitse polttaa keskustassa).

 

(jatkuu taas joskus)