Tule Espoon käräjäoikeuteen torstaina 15.12.2011 klo 12.30 seuraamaan näytösoikeudenkäyntiä

Uusin tieto on, että pahoinpitelijäpoliisit Arto Karjalainen ja Esa Ryynänen ovat vaatineet Espoon käräjäoikeutta määräämään todistajanlausunnon ja tämän sivun tiedot heti hävitettäväksi niin, että kukaan ei voisi saada tietää poliisin tekemästä pahoinpitelystä. Perusteluina pahoinpitelijät ovat esittäneet, että oikeudenkäynti pahoinpitelyn todistajaa vastaan saa muuten liian suurta huomiota. Pyydän tämän lukijoita kertomaan tästä mahdollisimman monelle.

Tämä sivu sisältää kutsun poliisin tekemän törkeän pahoinpitelyn todistajaa vastaan käytävään näytösoikeudenkäyntiin, joka alkaa torstaina 15.12.2011 klo 12.30 Espoon käräjäoikeudessa Kilossa osoitteessa Vitikka 1 sekä otteita pahoinpitelyä koskevasta todistajanlausunnosta. Pahoinpitelijät ovat keuruulaiset ylikonstaapeli Arto Juhani Karjalainen ja nykyinen Keuruun kirkkovaltuuston puheenjohtaja Esa Kalervo Ryynänen. Pahoinpidelty sai Keuruulla tehdyssä hengenvaarallisessa pahoinpitelyssä pysyvät päänsisäiset vammat ja vammat kaularankaan. Pahoinpitelyä ja sairaalaan kauas kotoa joutumista hyväksikäyttäen viranomaiset määräsivät pahoinpidellyn omaisuuden, paperit ja todistusaineiston tuhottavaksi salaa sekä kotoa Keuruulta että varastoista Järvenpäässä ja Tampereella yksityishenkilöitäkin tuhotöihin yllyttäen. Tuhotöissä hävitettiin myös usean sukupolven aikana kerätty yhteiskunnallinen, luonnontieteellinen ja viranomaisten laittomasta toiminnasta kertova laaja arkisto, joka odotti siirtämistä museoon ja tutkijoiden käyttöön. Pahoinpitelijäpoliisit painostavat pahoinpitelyn todistajaa, vaativat tältä suuria vahingonkorvauksia sekä todistajan vangitsemista ja tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Päiväsakkojen määrällä mitattuna pahoinpitelijät vaativat todistajalle yhteensä kolmentoista vuoden mittaista maksutuomiota, mikä todellisuudessa tarkoittaa viisitoista (15) vuotta kestävää työntekokieltoa vahingonkorvausvelan vanhenemiseen saakka. Aikaisempaan, juuri päättyneeseen kahdenkymmenen (20) vuoden mittaiseen vastaavaan menettelyyn lisättynä, tällä tavoin järjestetyn työntekokiellon pituus on yhteensä kolmekymmentäviisi (35) vuotta. Ylin poliisijohto on estänyt poliisin tekemän pahoinpitelyn tutkinnan ja oikeuskäsittelyn. Lue allaoleva tapahtumakuvaus ja tule katsomaan kuinka poliisin tekemän pahoinpitelyn todistaja tuomitaan näytösoikeudenkäynnissä. Tämän rikos,- virkarikos- ja ihmisoikeusrikoskokonaisuuden rikollisliigaksi järjestäytyneiden tekijöiden motiivit ovat äärimmäisen kovat ja täysin poikkeukselliset Suomen oloissa. -- Aivan sivun lopussa on myös avunpyyntö Tampereelta ja Keuruulta pahoinpitelyä hyväksikäyttäen varastettujen tavaroiden ja papereiden saamiseksi takaisin. Keuruulla kadonneiden tavaroiden ja papereiden turvallisesta säilyttämisestä olivat ja ovat edelleen vastuussa Rahikkalan tilan omistaja Sisko Ruokolainen sekä hänen tyttärensä Eeva Lindqvist. Tampereella varas on myynyt lähes kaiken kirpputorilla.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja suoraan ehtoolliselta pahoinpitelyä ja tuhotöitä järjestämään

Poliisi ryhtyi sunnuntaina 9.8.2009 erittäin vakavat seuraukset aiheuttaneeseen pahoinpitelyyn Keuruulla sijaitsevan Rahikkalan tilan päärakennuksen toisen kerroksen suuressa päätyhuoneistossa -- niinsanotussa "Jaakon huoneessa" -- jonka tilanomistaja Sisko Ruokolainen oli vuokrannut kirjallisella vuokrasopimuksella liikenneonnettomuuksissa ja tapaturmissa vammautuneelle järvenpääläiselle naiselle tämän kodiksi. Pahoinpitelypaikka on Jyväskylän ja Keuruun väliseltä tieltä oikealle Isojärven suuntaan lähtevältä tieltä katsottuna talon oikeanpuoleisessa päässä juuri ennen isovihanaikaista jylkynkiveä Ampialassa.

Keskellä talonväen suurta perhejuhlaa ja ilmeisesti juhlavieraiden etukäteen tieten, poliisi oli tuovinaan syyttäjä Juho Lehtimäen Järvenpään kaupungin toimeksiannosta laatimaa haastetta ja tunkeutui naisen kotiin klo 21:04. Kuitenkaan poliisi ei toimittanut mitään haastetta, ei antanut mitään tietoja eikä nimeä lukuunottamatta pyytänyt mitään tietoja, vaan erittäin vakavan terveydentilan osoittavat erikoislääkärin lausunnot nähtyään ryhtyi vammautuneen pahoinpitelyyn. Kiistaton tosiasia on, että poliisin ainoaksi virkatoimeksi jäi pysyvät ruumiinvammat aiheuttanut hengenvaarallinen pahoinpitely.

Pahoinpitelyn päätekijä, juuri ennen pahoinpitelyä aivan tuoreet lääkärinlausunnot nähnyt ylikonstaapeli Arto Juhani Karjalainen kävi rajusti käsiksi aivoihin ja kaularankaan vammautuneeseen avuttomaan uhriinsa tämän nukkuessa vuoteessaan vähissä vaatteissa, väänsi, riuhtoi ja raahasi, telkesi poliisiautoon, kuljetti kyläläisille näytöstyyliin esitellen täysissä sisävaloissa ikkunat peittämättä kymmenien kilometrien päähän Jämsään, hengenvaarallisista vammoista välittämättä kävi perille päästyään uudelleen käsiksi, väänsi, riuhtoi, raahasi ja yhdessä Jämsän poliisin kanssa sulki yöksi putkaan yrittämään selviytyä hengissä. Koulusta karanneen riehuvan pikkupojan tapaan käyttäytynyt härkämäinen Karjalainen uhkaili myös pahoinpitelyn todistajaa jo pahoinpitelyyn ryhtyessään ja isotteli niin pahoinpidellylle kuin kahden poliisipartion muille poliiseille noin 80-vuotiasta vuokranantajaa tarkoittaen, että "tästä tulee kova juttu kun saadaan tuo Ruokolaisen ämmäkin tähän mukaan".

Kahden poliisipartion ja koirien voimin pahoinpitelyyn ryhtyneellä Karjalaisella oli avustajanaan ja yllyttäjänään poliisin ammatissa alimmalle tasolle jäänyt heiverönen vanhempi konstaapeli Esa Kalervo Ryynänen -- nykyinen eläkeläismies, joka on Keuruun perusturvalautakunnan jäsen ja Keuruun seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja vuodesta 2011 alkaen. Pahoinpitelyä edelsi pahoinpidellyn ja Ryynäsen kohtaaminen sunnuntaiaamuna Keuruun kirkossa, jossa Ryynänen huomasi pitkään poissaolleen uhrinsa olevan ehtoollisella kuten Ryynänen itsekin. Aikaisemmin samoissa kirkon tilaisuuksissa tavanneina molemmat tunsivat toisensa niin hyvin, että pahoinpidelty oli vammautumisen ja heitteillepanon johdosta pyytänyt poliisiksi ja perusturvalautakunnan jäseneksi tietämältään Ryynäseltä apua jo pian tähän tutustuttuaan. Ryynänen päätti kuitenkin menetellä toisin kuin perusturvalautakunnan ja kirkkovaltuuston jäsenen olettaisi toimivan. Pahoinpitelyjärjestelyihin ryhtyminen suoraan ehtoolliselta aloittaen on kirkkovaltuuston jäseneltä ja myöhemmältä kirkkovaltuuston puheenjohtajalta erityisen paheksuttava, raaka ja tuomittava teko, vaikka tekijä onkin poliisi.

Pahoinpitelypaikalla Rahikkalan tilalla kävi pahoinpitelyn jo alettua myös ambulanssi, jonka pahoinpitelijäpoliiseja pelkäävä henkilökunta ei hallinnut kaularangan ja päänsisäisten vammojen edellyttämiä toimenpiteitä, ei välittänyt esitetyistä lääkärinlausunnoista, ei suostunut noudattamaan hätäkeskuksen puhelimitse antamia ohjeita eikä suostunut ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Hyvin erikoista on, että ambulanssimiehistön mukaan kaularankaan ennestään vakavasti vammautunut niskatuen käyttäjä ei tarvitse niskatukeaan poliisin vääntäessä, riuhtoessa ja raahatessa, vaan vasta pahoinpitelyn jälkeen kun uudet pysyvät vammat oli jo aiheutettu ja pahoinpidelty olisi aivan hyvin voinut olla vaikka kuollut.

Poliisin tekemässä pahoinpitelyssä uudet päänsisäiset vammat saanut pahoinpidelty jouduttiin kuljettamaan Jämsän putkasta terveyskeskuksen kautta ambulanssilla parinsadan kilometrin päähän Meilahden sairaalaan sekä hengen ylläpitämiseksi tarvittavien keinojen alettua loppua Meilahdessa kesken, sieltä edelleen Töölön tapaturma-asemalle, jonne vain kaikkein vakavimmin loukkaantuneet kuljetetaan. Jokainen ymmärtää, että pahoinpidellyn oikea paikka olisi ollut yliopistollisen keskussairaalan teho-osasto jo pahoinpitelyn alkaessa ja ettei poliisi saa kevyestikään koskea juuri uuden vamman päähän ja kaularankaan saaneeseen vammautuneeseen, johon edes fysiatrian erikoislääkärit eivät uskalla koskea.
Perätön ilmianto pahoinpitelyä varten ja tuhotöiden järjestäminen pahoinpidellyn kotona

Erityisen törkeään pahoinpitelyyn ja pysyvän hengenvaarallisen ruumiinvamman tuottamiseen ryhdyttiin Järvenpään kaupungin tekemän pitkäaikaisen heitteillepanon ja heitteillepanoon yllyttämisen peittelemiseksi sellaisella Tuusulan käräjäoikeuden myöhemmin perättömäksi toteamalla rikosväitteellä, josta olisi enimmillään voinut saada parisataa euroa sakkoa. Vammautunutta vastaan tehty rikosväite oli alusta alkaen täysin perättömäksi tiedetty, sillä Järvenpään kaupunki oli jättänyt vakavasti vammautuneen asukkaansa pitkäaikaisesti ilman lakisääteistä apua, avun antamisen sijasta teki tästä ilman laillista perustetta toimeentulotukiasiakkaan ja perinteiseen huijaustapaan väitti maksaneensa liikaa toimeentulotukea, vaikka oli jättänyt vammautuneen heitteille vuosien ajaksi ilman vammautuneelle kuuluvaa lakisääteistä apua ja rahaa. Mikään tieto kaupungin esittämistä ja sitten perättömiksi oikeuden päätöksellä todetuista laittomista vaatimuksista ei voinut saapua perille avun saannin estämisen vuoksi.

Välittömät päätökset kaiken lakisääteisen avun saannin estämisestä teki Järvenpään kaupungin johtava sosiaalityöntekijä -- nykyinen aikuissosiaalityön johtaja -- Virva Juurikkala, jota syyttäjä Juho Lehtimäki käytti todistajanaan heitteillepanon ja heitteillepanoon yllyttämisen peittelemiseksi tehdyssä perättömässä ilmiannossa tämän itsensä suojelemiseksi. Muita Järvenpään kaupungin vastuuhenkilöitä ovat entinen osastopäällikkö Ritva Toivio ja entinen lakimies Esko Nuutinen sekä yllytettyinä erikseen mainitut Keuruun ja Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen henkilöt. Eräs Keuruun kaupungin tärkeimmistä vastuuhenkilöistä on pahoinpitelyn avustaja, perusturvalautakunnan jäsen ja nykyinen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Esa Ryynänen. Juuri Ryynäsen pitkäaikaiset laiminlyönnit ja toimenpiteet Keuruun perusturvalautakunnan jäsenenä ja poliisina mahdollistivat pahoinpitelyn, pysyvän ruumiinvamman tuottamisen sekä täydellisen tuhotyön järjestämisen kotona ja kahdessa varastossa.

Käytännön tuhotyöt pahoinpidellyn kotona teki laukaalainen tilanomistajan tytär Eeva Lindqvist (evanservices.org, Laukaantie 13 as 9, 41340 Laukaa, 0400-697867, Y-tunnus 1719265-1), joka pahoinpitelijäpoliisien yllyttämänä sai Jyväskylän käräjäoikeuden toimistosihteeri Salli Rutasen tekemään salaisen häätöpäätöksen Lindqvistin väittämän suullisen vuokrasopimuksen perusteella, vaikka pahoinpidellyllä on edelleen voimassaoleva kirjallinen vuokrasopimus tilanomistaja Sisko Ruokolaisen kanssa eikä siksi mitään suullista sopimusta kenenkään kanssa. Lindqvistin ja Rutasen yhteistyössä Karjalaisen ja Ryynäsen kanssa järjestämä huijaus oli niin täydellinen, että nämä onnistuivat salassa pidettyä väärennettyä diaarinumeroa käyttäen huijaamaan myös Jyväskylän käräjäoikeuden käräjätuomari Raili Sahia, joka asian oikealla diaarinumerolla oli valmistautumassa asian pääkäsittelyyn Jyväskylän käräjäoikeudessa eli nykyisessä Keski-Suomen käräjäoikeudessa. Käräjätuomari Sahi kertoi huijauksen kohteeksi joutumisestaan pahoinpidellylle osoittamassaan kirjeessä kun laittomat tuhotyöt oli jo ehditty salaa tehdä.

Tilanomistaja Sisko Ruokolainen on kuitenkin vuokranantajana ollut ja on elämänsä loppuun saakka velvollinen huolehtimaan vuokralaisensa tavaroiden ja papereiden säilymisestä koskemattomana, kuten on tämän jälkeenkin myös Ruokolaisen tytär Eeva Lindqvist, joka asianajaja Henry Saleva (Kauppakatu 27 B 16, 40100 Jyväskylä, 014-611235, Y-tunnus 0863793-8) avustajanaan onnistui huijaamaan käräjätuomari Raili Sahia. Salevan, Lindqvistin ja Rutasen salassa suunnittelema teko on käsittääkseni nimeltään prosessipetos, jonka nämä onnistuivat salaamaan niin vuokranantajalta, vuokralaiselta kuin asiaa laillisella diaarinumerolla käsitelleeltä käräjätuomarilta. Kiinnijäänti oli käräjätuomari Sahin huomattua joutuneensa petetyksi niin nolo, että asianajaja Saleva alkoi rähinöidä ja asiakirjojen vastaisesti väittää, ettei hän ollutkaan mukana petosjärjestelyissä.

Käsittelemättä ovat myös Eeva Lindqvistin tunkeutumiset pahoinpidellyn kotiin, käynti käsiksi puolustuskyvyttömään vammautuneeseen, tavaroiden varastaminen tämän kotoa, kodin käyttäminen salaa muihin tarkoituksiin vuokralaisen poissaollessa, kotiinpääsyn estäminen sekä tuhotyöt. Näistä tapahtumista on olemassa valokuvia ja henkilötodistajien lausuntoja, jotka myös osoittavat kuinka Lindqvist suhtautui äitiinsä eli pahoinpidellyn vuokranantajaan. Vuokralaisensa terveydentilasta alusta asti syvästi huolissaan olleen tilanomistaja Sisko Ruokolaisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia mutta hänen mahdollisesti väärin tiedoin yllytetyn tyttärensä häiriköinti teki kotona olemisen useiden kuukausien ajaksi hyvin vaaralliseksi. Aivan lyhyesti sanottuna -- Rahikkalan tila ei ole turvallinen paikka.

Vaikka lähes kaikki muu on dokumentoitu tarkasti, edelleen on epäselvää kuinka läheistä tai kaukaista sukua toisilleen ovat pahoinpitelystä määrännyt Tuusulan käräjäoikeuden käräjätuomari Mikko Saleva, tuhotyöt tehneen Lindqvistin avustajana toiminut asianajaja Henry Saleva Jyväskylästä ja pahoinpidellyn perintöomaisuuden kaappaamiseksi viranomaisrikollisten liikemieskumppanille tarvitut alkuperäiset oikeusjärjestelyt tehnyt asianajaja Pentti Saleva (Tmi Pentti Saleva, PL 40, 33101 Tampere, Vihnusjärvenkatu 1 D, 37150 Nokia, 040-5765524, Y-tunnus 2043040-3). En edes tiedä johtuuko vain sattumasta, että nämä kolme Salevaa toimivat juuri siellä, missä pahoinpidellyn omaisuuden, papereiden ja todistusaineiston salaiset tuhotyöt tehtiin -- käräjätuomari Mikko Saleva Järvenpäässä (jossa Tuusulan käräjäoikeus sijaitsee), asianajaja Henry Saleva Keuruun vieressä Jyväskylässä ja asianajaja Pentti Saleva Tampereella sekä Tampereen vieressä Nokialla. -- Salevan sukuun kuuluu väestörekisterin mukaan vähemmän kuin 20 miespuolista henkilöä, lapset mukaanlukien.
Keuruun kaupungin riita ja vastuu kuolemantuottamuksesta

Pahoinpitelyjärjestelyihin ovat vaikuttaneet myös Keuruun kaupungin ja Rahikkalan tilalla toimineen Ruokolaisen veljesten Tehovinssi-nimisen yrityksen (Tehovinssi oy, Rautakyläntie 1, 41900 Petäjävesi, Y-tunnus 0515349-5, www.tehovinssi.fi, 020-7479880, hannu.ruokolainen@tehovinssi.fi) välinen riita, joka johti yrityksen siirtymiseen Petäjäveden kuntaan sekä Keuruun parvekesurmana tunnetut tapahtumat, joissa kaupungin omistaman kerrostalon remontin yhteydessä eräs mies kuoli kaiteettomalta parvekkeelta tai nosturista pudottuaan ja ilmeisen syytön sivullinen piti siksi virkamiehen suojelemiseksi tuomita asunnosta pudottamisesta epäiltynä kanssaepäillyn todistuksella kolmeksitoista vuodeksi vankeuteen taposta.

Pahoinpitelijäpoliisit Karjalainen ja Ryynänen ovat juuri ne kaksi poliisia, joiden erikoisesta toiminnasta johtui ilmeisen syyttömän miehen tuomitseminen. Asiakirjojen mukaan tärkeitä yksityiskohtia muistaakseni olivat pudonneen miehen kenkien riisuminen, jotta voitiin väittää miehen olleen sisällä asunnossa ja putoaminen niin kauas parvekkeelta, ettei sinne voinut edes yrittää hypätä. Tuomitun hyvin tuntenut ja tämän kanssa ennen todennäköistä tapaturmaista nosturista putoamista keskustellut Ryynänen on pitänyt tietonsa salassa kaikilta ja tietää asiasta enemmänkin mutta minä en tiedä. Aivan muista syistä eli poliisin tekemän pahoinpitelyn ja todistajan painostamisen vuoksi haluan vain tietää ovatko Karjalainen ja Ryynänen mukana Keuruun kaupungin omistaman jonkin kerrostalon hallinnossa tai taloyhtiön perustajajäseniä, joista osa on toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan poliiseja.
Pahoinpidellyn tarvitseman hoivan ja huolenpidon vastuuhenkilöitä

Tämän erittäin laajan ja pitkäaikaisen rikos-, virkarikos- ja ihmisoikeusrikoskokonaisuuden tapahtumien yhteyksiä selventää Keuruun kaupungin velvollisuus huolehtia Järvenpäästä Keuruulle rauhallisiin olosuhteisiin turvaan muuttaneesta vammautuneesta asukkaastaan, jonka Järvenpään kaupunki oli jättänyt heitteille. Päähän, silmään ja kaularankaan vakavasti vammautuneen pitkäaikaisen heitteillejätön avuttoman uhrin tarvitsema rauhallinen ympäristö, hellävarainen hoiva ja välttämätön turvallisuus muuttuivat kuitenkin nopeasti uudeksi painajaiseksi.

Järvenpäässä tapahtuneen heitteillejätön peittelemiseksi Järvenpään kaupunki yllytti myös Keuruun jättämään vammautuneen selviämään ilman rahaa, ruokaa ja vammautuneen tarvitsemaa lakisääteistä kiireellistä apua, jonka jälkeen ylikonstaapeli Arto Karjalainen avustajanaan Keuruun kirkkovaltuuston nykyinen puheenjohtaja ja heitteillejätöstä perusturvalautakunnan jäsenenä vastuussa oleva vanhempi konstaapeli Esa Ryynänen pahoinpitelivät vammautuneen Järvenpään kaupungin tekemän perättömän ilmiannon avulla, aiheuttivat tälle pysyvät hengenvaaralliset vammat ja näin järjestivät salaa tehdyt laajamittaiset tuhotyöt uhrinsa kaiken omaisuuden, papereiden ja todistusaineiston hävittämiseksi kolmelta paikkakunnalta. Viranomaisten järjestämissä salaisissa tuhotöissä määrättiin hävitettäväksi ja hävitettiin myös usean sukupolven aikana kerätty yhteiskunnallinen, luonnontieteellinen ja viranomaisten laittomasta toiminnasta kertova laaja arkisto, joka odotti siirtämistä museoon ja tutkijoiden käyttöön.

Poliisin ryhdyttyä rajuihin hyökkäyksiin likaisen työn tekijöinä toimivien pahoinpitelijäpoliisien suojelemiseksi, erityisessä vastuussa vammautuneen auttamisesta ja kuntouttamisesta ovat Järvenpään kaupungin terveyspalveluiden ja aikuissosiaalityön palvelualueen nykyinen johtaja ja johtava ylilääkäri Tuula Salokangas -- joka asemansa vuoksi valvoo itse itseään -- sekä Lappeenrannan Espoolle antamana lahjana tunnettu Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso. Vastoin Etelä-Suomen aluehallintoviraston Espoolle tässä asiassa elokuussa 2010 antamaa päätöstä, Metso on Järvenpään yllyttämänä jo yli vuoden ajan vammojen kroonistumisen aiheuttaen ja jatkuvassa hengenvaarassa pitäen estänyt pahoinpideltyä saamasta mitään apua niin kotikuntalain mukaisesta kotikunnasta Espoosta kuin Järvenpäästäkin, joka on pahoinpidellyn kirjoillaolokunta.

Ajankohtaiset vastuuasiat ovat kuitenkin hyvin selvät. Etelä-Suomen aluehallintoviraston tässä asiassa Espoon kaupungille antaman päätöksen mukaan Espoon tulee yhdessä Järvenpään kanssa järjestää pahoinpidellyn tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut ilman tältä itseltään edellytettäviä toimenpiteitä, joihin tämä poliisin tekemässä pahoinpitelyssä päähän ja kaularankaan vakavasti vammautettuna ei ole kykenevä. Tällaiset vammat ovat edellyttäneet kiireellisiä toimenpiteitä heti sairaalaan jouduttua mutta mitään apua ei voi saada poliisin levitellessä vääriksi tietämiään tietoja ja hyökätessä pahoinpitelyn todistajaakin vastaan.

Poliisin levittelemät väärät tiedot on ilmeisesti talletettu myös julkisen terveydenhuollon tietojärjestelmän asiakkailta salattuun osaan, johon ei itse pääse tutustumaan ja jonka vääriä tietoja ei voida korjata. Tämä ilmenee siten, että sairaalan päivystyksessä kaikki menee hyvin, kunnes joku alkaa katsoa potilaan tietoja tietokoneelta. Sillä hetkellä ihmiset kuin muuttuvat toisiksi ja henkilökunta alkaa käyttäytyä kummallisesti. Myös potilaan luona vierailevat henkilöt joutuvat ihmettelemään mikä heissä on vikana, kun henkilökunta vahtii tai välttelee heitä, ei uskalla katsoa kohti ja käyttäytyy tavalla, jonka syytä tällaiseen tilanteeseen yllättäen joutunut vieras ei mitenkään voi ymmärtää. Esimerkiksi Espoon Jorvin sairaalan Kytölä-niminen lääkäri (mies) alkoi kiireellisessä tilanteessa väittää, että pahoinpidellyn äkillinen puheen tuottamisen vaikeus ja tunnon katoaminen kehon toiselta puolelta eivät voisi johtua niskan ja pään alueen vammasta eikä potilasta voida siksi ottaa päivystykseen. Tapahtumasta saadusta digitaalisesta tallenteesta on kuultavissa, kuinka Kytölä jättää pahoinpitelyssä vammautuneen ilman tämän tarvitsemaa kiireellistä apua ja avun antamisen sijasta kehottaa menemään mielenterveystoimistoon. Ei Kytölässä varmaankaan ole pysyvää vikaa mutta poliisin levittelemät väärät tiedot saivat hänet hetkellisesti sekaisin.

Viranomaisten velvollisuus auttaa vakavasti vammautunutta perustuu erityisesti seuraaviin lakeihin: kotikuntalaki 11.3.1994/201, sosiaalihuoltolaki 17.9.1982/710, terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326, laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785 sekä laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380.
Pahoinpitelyn tutkinnan estäminen

Poliisin tekemän pahoinpitelyn seuraukset olivat niin vakavat, että sisäasiainministeriön poliisiosasto on kieltäytynyt pahoinpitelyn tutkinnasta, poliisihallitus on kieltäytynyt vastaamasta sisäasiainministerin (tuolloin Kokoomuksen Anne Holmlund) selvityspyyntöön mitään ja poliisi on pahoinpitelijäpoliiseille maksettavia suuria korvauksia sekä ehdotonta vankeustuomiota todistajalle vaatien painostanut tätä jatkuvasti jo elokuusta 2009 alkaen. Erityisen tärkeä hyökkäys todistajan painostamiseksi tapahtui perjantaina 8.10.2010, kun Espoon poliisit Paldan ja Wiman rikosylikomisario Timo Seppälän salaisesta määräyksestä sieppasivat todistajan yllätyshyökkäyksessä kotoaan noin klo 19 ja sulkivat tämän noin yhdeksi vuorokaudeksi Espoon poliisivankilaan kuulusteltavaksi kantelun tekemisestä.

Kuulustelijana toiminut erittäin röyhkeä ja uhitteleva Anu Kumpulainen sekä jo aikaisemmin Timo Seppälän määräyksestä todistajaa vastaan laittomin keinoin yhteistyössä Mikko Kovalaisen kanssa hyökännyt Anne Palonen kieltäytyivät YK:n kidutuksenvastaisen komitean vaatimuksista välittämättä kuulustelun tallentamisesta, kieltäytyivät merkitsemästä kieltäytymistä pöytäkirjaan ja väärensivät kuulustelupöytäkirjan. Poliisi ja pahoinpitelijät itse laativat tekaistuja todisteita, toistaiseksi tuntematon poliisi laati tekaistun tutkintapyynnön pahoinpidellyn nimissä heti pahoinpitelyn jälkeen -- tai jo sitä ennen -- Varsinais-Suomen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä Petri Rautio päätti tekaistun tutkintapyynnön perusteella salaa 8.9.2009 tutkinnasta kieltäytymisestä, poliisi kieltäytyi käsittelemästä pahoinpidellyn tekemää rikosilmoitusta ja on elokuusta 2009 alkaen jatkuvasti ja toistuvasti kieltäytynyt kuulemasta sekä pahoinpideltyä että poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoaa todistajaa ja silminnäkijää sekä tutustumasta pahoinpitelystä salaa tehtyyn korkealaatuiseen digitaaliseen tallenteeseen. Marraskuussa 2011 myös valtakunnansyyttäjänvirasto päätti pahoinpitelijöitä kuultuaan, ettei pahoinpitelyä ole tehty väärin. Tämä päätös osoittaa pahoinpitelijöiden suojelemiseksi ja kantelemisen estämiseksi tarvittavaa erityisen ammattitaitoista aloitteellisuutta, sillä valtakunnansyyttäjänvirastoon ei ole vielä kanneltu.

Vaikka koko poliisiorganisaatio hyökkää sekä pahoinpideltyä että todistajaa vastaan ja suojelee äärimmäisen vakavat vammat tuottaneita ja tuhotyöt järjestäneitä pahoinpitelijäpoliiseja, Kanta-Hämeen syyttäjänvirasto luopui syytteistä pahoinpideltyä vastaan joulukuussa 2010, kun määräaikainen syyttäjä Juho Lehtimäki vaihtui toiseen henkilöön. Täydelliseen umpikujaan väärinkäytösten johdosta joutunut Tuusulan käräjäoikeus luopui syytteistä helmikuussa 2011 ja totesi näin pahoinpitelyn perusteena olleen Järvenpään kaupungin tekemän ilmiannon perättömäksi. Erikoista on, että vammautuneen erittäin heikosta terveydentilasta lääkärinlausuntojen perusteella täysin tietoinen Tuusulan käräjäoikeuden käräjätuomari Mikko Saleva joutui pahoinpitelemisestä kahteen kertaan määrättyään itse tekemään oman menettelynsä kumoamista koskevan päätöksen. Pahoinpitelystä määrääminen tarkoittaa, että pahoinpitelijä Arto Karjalainen on ilmoittanut noudattaneensa Salevan määräystä.

Pahoinpideltyä ei siis enää syytetä mutta pahoinpideltyä kohtaan esitetyt syytteet perättömiksi osoittanutta pahoinpitelyn todistajaa syytetään todistamisen yrittämisestä, kantelemisesta ja tutkintapyynnön tekemisestä. Jokainen ymmärtää miksi poliisi edelleen kieltäytyy pahoinpitelyn tutkinnasta sekä kuulemasta ketään muuta kuin pahoinpitelijöitä itseään ja miksi poliisi hyökkää todistajaa vastaan tätä rikoslain tarkoittamalla tavalla jatkuvasti painostaen. Tilanne viranomaisten kannalta onkin sellainen, että jos poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajaa ei saada tuomituksi kantelun tekemisestä ja estetyksi toimimasta todistajana, Karjalaista ja Ryynästä odottaa pahoinpitelysyytteen lisäksi syyte todistajan painostamisesta, kun pahoinpitely saadaan pahoinpidellyn tekemän rikosilmoituksen perusteella viedyksi oikeuteen. Pahoinpitelyssä 9.-10.8.2009 poliisin vammauttama pahoinpidelty pystyi vammojensa vakavuuden ja todistajan painostamisen vuoksi tekemään rikosilmoituksen Karjalaisesta ja Ryynäsestä vasta kesällä 2011 eikä tämä ole johtanut mihinkään muuhun kuin uusiin hyökkäyksiin todistajaa vastaan ja muuta kautta myös pahoinpideltyä vastaan.
Heitteillepanon, heitteillepanoon yllyttämisen, pahoinpitelyn ja tuhotöiden motiiveja

Pahoinpitelyn tutkinnasta ja pahoinpidellyn sekä pahoinpitelyn todistajan kuulemisesta kieltäytynyt poliisi on ylintä poliisijohtoa myöten hyvin tietoinen, että pahoinpitelyn ja tuhotöiden taustalla ovat aikaisempi kuulustelukidutus perättömän ilmiannon perusteella, pysyvän ruumiinvamman tuottaminen kuulustelussa, virkamiesten toteuttama kahden henkilön ennenaikaisen kuoleman järjestäminen, suvun perintöomaisuuden kaappaaminen laittomin keinoin virkamiesten kuuluisalle liikemieskumppanille sekä kaikkein kovimpien rikosten, virkarikosten ja ihmisoikeusrikosten tutkinnan estäminen ja juridinen vanhentaminen jatkuvin hyökkäyksin niin, että minkään merkittävän asian hoitamiseen ei jäisi yhtään aikaa ja ettei puolustautuminen vakavasti vammautettuna ja kaikki tuhottuna olisi mahdollista avustettunakaan.

Itse en ole 15.12.2011 todistajaa vastaan käytävää oikeudenkäyntiä edeltävän kahden vuoden aikana ehtinyt tehdä juuri mitään muuta kuin puolustautua viranomaisten jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Puolustautumista edellyttäviä viranomaismenettelyjä määräaikoineen on tänä aikana ollut enemmän kuin yksi jokaisena viikkona -- ja silti on kyse vain viranomaisten ja virkamiesten hyökkäyksistä kaikkein puolustautumiskyvyttömintä vammautunutta ja poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajaa vastaan. Ei ole vaikeaa kertoa kenellekään mitä on viranomaisrikollisuus.
Mitä erityisesti jokaisen lääkärin, poliisin, syyttäjän ja käräjätuomarin tulee aina tietää

Pään ja niskan luita pehmeämpien sisäisten rakenteiden vahingoittaminen on pahoinpitelijälle tehokas menetelmä. Jos henki säilyy, pahoinpitelystä ei jää ulkoisia jälkiä, sisäiset jäljet katoavat ennen kuin vammautunut tietää miten hän on vammautunut, toimintarajoitukset ovat pysyvät eikä tällä tavoin vammautettu pysty kertomaan tapahtuneesta tarvittavalla tavalla edes lääkärille ja juristille useaan vuoteen. Ainoa, joka voi rauhallisesti pieninä palasina saada vähitellen tietää, on aina läsnäoleva avustaja ja lähin omainen -- ei koskaan poliisi, ei syyttäjä, ei käräjätuomari eikä kukaan muukaan vammautumaton ilman pitkäaikaista myötäelämistä, kokoaikaista läsnäoloa, vammautuneen jatkuvaa auttamista ja tämän kaiken mahdollistamaa perehtymistä vammautuneen yksilöllisiin vammoihin sekä niiden aiheuttamiin elinikäisiin toimintarajoituksiin. Tämän lähemmäksi ihminen ei ehkä voi toista ihmistä päästä mutta se ei ole vain tavoite, vaan myös vammautuneen ihmisarvoisen elämän välttämätön edellytys.

Oiretunnistamattomuus ja oirekieltäminen ovat päänsisäisiin ja erityisesti aivovammmoihin liittyvät tärkeimmät käsitteet, jotka toimintarajoitusten lisäksi harhauttavat niin vammautunutta itseään kuin jokaista hänen kanssaan asioivaa muuta kuin poikkeuksellisen kokenutta ja ammattitaitoista henkilöä täysin vääriin virhepäätelmiin. Siksi vammautumisen olemassaolon mahdollisuuden ja vammojen yksilöllisten vaikutusten ymmärtäminen ovat niin lääkäriltä kuin vammautuneen mitä tahansa oikeuksia käsittelevältä virkamieheltä edellytettävien menettelyjen ylimmällä tasolla. Kenen tahansa kanssa asioitaessa pitää AINA ENSIKSI osata ottaa huomioon, että keskustelukumppani ei vammautumisensa vuoksi ehkä millään keinolla eikä erityisesti kiirehdittynä tai vähääkään painostettuna pysty tarpeeksi lähestymään kerrottavaksi tarkoitettua asiaa tai sen yksityiskohtia eikä edes kertomaan, että olisi jotakin kerrottavaa. Näin vammautunut tarvitsee lepoa, rauhaa ja täydellistä stressittömyyttä sekä vähitellen sellaista kuntouttamista, jonka hän oman vammautumisensa parhaana asiantuntijana oireensa tunnistettuaan ja tunnustettuaan tuntee itselleen soveltuvan ja olevan avuksi. Herkässä tilanteessa muunlaiset menettelyt ovat hyvästäkin tarkoituksesta riippumatta kelvottomat ja pahimmillaan kidutusta tai vastuuttomiksi ihmiskokeiksi katsottavaa vahingoittamista. Ylivoimaisesti pahinta on kuitenkin vammautuneeseen kohdistettu väkivalta, johon useimmiten syyllistyy väkivaltaan erikoistuneena viranomaisena juuri poliisi.

On aivan selvää, että jos jollakin viranomaisella tai virkamiehellä on kohtuuttomasti valtaa ammattitaitoon verrattuna, vammautunut on aina erittäin suuressa vaarassa joutuessaan asioimaan tällaisen viranomaisen tai virkamiehen kanssa. Näistä poliisi on väkivaltaisena, kouluttamattomana ja vähäisiin vaatimuksiin perustuvan oppilasvalintansa vuoksi vammautuneiden kannalta ehkä kaikkein vaarallisin viranomainen ja virkamies. Toisaalta myös kaikkein koulutetuimmat lääkärit saattavat hyvästä tahdostaan huolimatta olla erittäin vaarallisia, mikäli potilaan vammautuminen ja erityisesti uusi vammautuminen jäävät huomaamatta ja potilas joutuu jonkin merkittävän toimenpiteen kohteeksi tai jää ilman tarvittavaa toimenpidettä. Poliisin ja lääkärin ammatin suurin ero on ehkä työn tavoite -- lääkäri ei periaatteessa koskaan pyri muuhun kuin potilaan parhaaseen mutta poliisin lailliseenkin toimintaan sisältyy lähes aina jonkinlaisen vahingon aiheuttaminen ja pahimmillaan poliisi ryhtyy suojatun asemansa mahdollistavaan rikokseen. Poliisille tyypillisten rikosten tekemiseksi ja niiden peittelemiseksi poliisi saa paitsi koko poliisiorganisaation tuen, myös laajamittaista tukea muilta viranomaisilta sekä poliisia tietämättömänä aiheettomasti kunnioittavilta tavallisilta suomalaisilta.

Kun Suomessa rikosten tekijänä ovat poliisit, näistä rikoksista voidaan tutkia vain mitättömimmät mutta ei koskaan kaikkein kovimpia rikoksia, virkarikoksia ja ihmisoikeusrikoksia eikä erityisesti sellaisia, jossa rikokset on tehty useiden virkamiesten kanssa laittomassa yhteistoiminnassa. Siksi poliisiorganisaation tärkein kehittämistavoite olisi huolehtia, ettei yksikään poliisi koskaan pääse toimimaan siten kuin ylikonstaapeli Arto Karjalainen ja vanhempi konstaapeli Esa Ryynänen ovat vakavasti vammautuneen pahoinpitelyyn ryhdyttyään toimineet. Kuitenkin poliisiylijohtaja Mikko Paatero on julkisesti tunnustanut poliisin tavoitteena olevan, etteivät yksittäiset poliisit saa tietää mitä ja miksi he todellisuudessa ovat kulloinkin tekemässä. Käytännössä tämä tarkoittaa ehdotonta tottelemista ilman omaa ymmärrystä, virkamiesten syyllisyyden häivyttämistä ja syyllisten suojelemista niin, ettei kukaan ole mistään vastuussa. Silloin poliisia voidaan parhaiten kuvailla sanoilla tökerö, tietämätön, osaamaton, pahantapainen ja typerys. Tämän osoittaminen todeksi ei voi olla poliisiylijohtajan tarkoitus mutta väistämätön tulos se on. Todelliset syylliset ovat kaikilla hallinnon aloilla aina ylimmällä tasolla tai siellä, missä näistä määrätään poliittisin perustein.
Vammautumistilastojen numeroarvoja ja vamman vakavuuden arvioinnista

Aivovammayhdistysten keskusjärjestön -- Aivovammaliiton (www.aivovammaliitto.fi) -- mukaan noin 15000..20000 suomalaista vuodessa saa jonkinlaisen aivovamman ja noin 100000 henkilöä osoittaa aivovamman jälkitilan oireita. Olettaen, että lapsia syntyy Suomessa noin 60000 vuodessa ja että aivovamman saanut henkilö vammautuu keskimäärin vain yhden kerran, noin joka kolmas tai joka neljäs suomalainen on tieten tai tietämättään vammautunut aivoihin tavalla, joka on muuttanut hänen käyttäytymistään tai rajoittaa hänen toimintakykyään.

Todellisuudessa sama henkilö vammautuu helposti uudelleen esimerkiksi juuri sillä tavalla ja sellaisesta vastaavasta syystä kuin Karjalaisen ja Ryynäsen tekemässä pahoinpitelyssä tapahtui, jonka vuoksi tällä tavoin vammautuneiden määrä on pienempi kuin syntyneiden ja vammautumisten määrästä voidaan laskea. Näin arvioitu vammautuneiden kokonaismäärä on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin Aivovammaliiton arviossa, joka ei perustu vammautumisten ja syntyneiden määrään, vaan pelkästään jälkitilaoireiden havaittuun esiintymiseen. Lisäksi näistä tiedoista on laskettavissa, että jos suomalaisia on 5.5 miljoonaa ja saman henkilön oletetaan vammautuvan vain yhden kerran, aivovamman jälkitilan oireet katoavat keskimäärin 14..18 vuodessa. Vastaavasti oireet katoavat tilastojen mukaan noin 7..9 vuodessa vammaa kohden, jos saman henkilön vammautumisten määrä on yhden sijasta keskimäärin kaksi koko elinaikana.

Muunlaisesta vammautumisesta poiketen aivovamma on pahin silloin, kun sen jollakin tavoin mitatun vakavuuden ja huomaamattomuuden tulo saavuttaa suurimman arvonsa mutta kaikki pään alueen vammat eivät ole aivovammoja eikä aivovamma ole älyvamma. Vammautuminen ei tarkoita ihmisen arvon eikä henkisten kykyjen puutteellisuutta eikä heikkenemistä, vaan on vaikeuksista huolimatta vammautunutta kehittävä tekijä, josta terveet eivät pääse suoraan osallisiksi. Jokaisen vammautuneen toivoisi voivan tulla vammautumattomaksi mutta terve ja ongelmaton ei ole sen parempi kuin kokematon ja tietämätönkään, mitä vammautunut ei ole. Jokapäiväisen elämän vaativuudesta huolimatta vammautunut tarjoaa lähiympäristölleen suuren yksilöllisen kehittymishaasteen ja avaa lähimmälle omaiselleen oven uudenlaiseen elämään kuin elämää ei ennen vammautumista olisi ollutkaan.
Vammautuminen, heitteillepano ja korvausvastuu

Arto Karjalaisen ja Esa Ryynäsen pahoinpitelemän vammautuneen alkuperäiset vammat olivat syntyneet liikenneonnettomuudessa, rekkakolarissa ja tapaturmissa, joiden vakuutusasioiden hoitaminen jäi kesken Järvenpään kaupungin kieltäydyttyä antamasta minkäänlaista apua ja vaadittua, että vammautuneen täytyy pystyä tekemään sellaista, mitä tämä ei vammojensa vuoksi ilman apua kykene itse tekemään. Pahoinpitelyä hyväksikäyttäen viranomaiset määräsivät heti pahoinpitelyn jälkeen vammautuneen kaiken omaisuuden, paperit ja todistusaineiston hävitettäväksi ja toteuttivat tämän yksityishenkilöitäkin mukaan yllyttäen kolmessa salaisessa yllätyshyökkäyksessä, joista kotoaan kauas sairaalaan kuljetettu vammautunut ei saanut tietää mitään ennen kuin tuhotyöt oli tehty.

Kävi siis juuri niin kuin pahoinpitelijäpoliisi Arto Karjalainen pahoinpitelyyn ryhtyessään uhosi -- "tästä tulee kova juttu kun saadaan tuo Ruokolaisen ämmäkin tähän mukaan". Terveys, omaisuus, paperit, todistusaineisto ja myös aikaisempaan vammautumiseen liittyvä aineisto tuhottiin mutta poliisin ryhdyttyä pysyvät vammat aiheuttaneeseen pahoinpitelyyn kesken aikaisempien vammautumisten vakuutusasioiden käsittelyä, Suomen valtiolle siirtyi samalla täysi korvausvastuu, jota viranomaiset pahoinpitelyn todistajaakin vastaan laittomasti kaikin mahdollisin keinoin edelleen hyökäten pakoilevat.

Kun vakavasti vammautuneen tarvitsemaa kiireellistä lakisääteistä apua ei anneta, lain toimeentulotuesta 30.12.1997/1412 soveltaminen, selvitysten vaatiminen tähän kykenemättömältä vammautuneelta ja vammautuneen tarvitseman lakisääteisen kiireellisen avun antamisesta kieltäytyminen merkitsevät aina vammautuneen heitteillepanoa, josta voidaan tuomita kaksi vuotta ehdotonta vankeutta (laki rikoslain muuttamisesta 578/1995 21 luku 14§). Tässä asiassa pitkäaikaisena heitteillepanijana, heitteillepanoon yllyttäjänä, heitteillepanon peittelijänä ja perättömän ilmiannon tekijänä on Järvenpään kaupunki sekä tämän yllyttäminä heitteillepanijoina Keuruu ja Espoo.
Huijaukset tuomioistuimissa

Kun viranomaisten pahoinpitelyn avulla järjestämistä tuhotöistä valitettiin, viranomaiset estivät valitusten käsittelyn laajamittaisin huijauksin Jyväskylän (nykyisin Keski-Suomen) käräjäoikeudessa, Tuusulan käräjäoikeudessa, Vaasan hovioikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa, huijauksista aukottomin kirjallisin todistein kiinnijääden. Tästä on olemassa erittäin laaja todistusaineisto, jota käsittelen myöhemmin erikseen. Esimerkkinä olkoon kuitenkin jo nyt Jyväskylän (Keski-Suomen) käräjäoikeuden käräjätuomari Ilkka Ruopuron väite, että helmikuun 22. päivä on aikaisempi kuin saman vuoden helmikuun 7. päivä, millä väitteellä hän rumasti kiinnijääden esti takaisinsaantihakemuksen käsittelyn.

Erityisen huomion ansaitsevat Tuusulan käräjäoikeuden käräjätuomari Mikko Salevan yritykset estää hänen menettelyjensä käsitteleminen hovioikeudessa. Jo valituksen pahoinpidellyn kuulematta jättämisestä vastaanottanut ja ajoissa saapuneena Helsingin hovioikeuteen toimittanut Saleva ilmoitti, ettei valitus ollutkaan saapunut ajoissa mutta Salevakin jäi kiinni huijauksesta valtioneuvoston palvelimia ylläpitävän henkilön lausunnolla. Toisin kuin Saleva, aivan loistavaa lahjakkuutta osoitti Järvenpäässä tehtyä tuhotyötä koskevan takaisinsaantihakemuksen käsittelyn Tuusulan käräjäoikeudessa estänyt käräjätuomari Kirsi Krokfors, joka totesi, että pahoinpidelty ei tarvitse pyytämäänsä lisäaikaa, koska oli kyennyt lisäaikaa pyytämään.

Myös yhden samansisältöisen päätöksen vammautuneen tarvitseman lisäajan saannin estämiseksi tehnyt Tuusulan käräjäoikeuden laamanni Heli Lehto-Kinnunen pani lopulta vieläkin paremmaksi. Kun pahoinpitelystä määränneen käräjätuomari Mikko Salevan esteellisyys tuli ratkaistavaksi Salevan edelleen yhdessä syyttäjä Juho Lehtimäen kanssa yritettyä saada pahoinpidellyn tuomituksi Järvenpään kaupungin tekemän perättömän ilmiannon perusteella -- jota Saleva käytti hyväksi pahoinpitelystä määrätessään -- laamanni Heli Lehto-Kinnunen piilotti Salevan esteellisyyden osoittavat asiakirjat. Asiakirjat piilotettuaan laamanni päätti, ettei Saleva ole esteellinen ja palautti sitten piilottamansa asiakirjat paikoilleen. Lopuksi tämä tuomarinvalintalautakunnan varajäsen teki täydellisen kirjallisen tunnustuksen. Yhdelläkään kiinnijäännillä ei kuitenkaan ole käytännön merkitystä, koska viranomaisrikolliset suojelevat uskollisesti toinen toisiaan ja myös laamannia, vaikka tämä tarkoituksellisen pahuuden sijasta olisi vain joutunut Salevan ja Krokforsin toistuvasti huijaamaksi.
Keuruun seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Esa Ryynänen painostaa todistajaa ja vaatii rahaa

Samaan aikaan kun Suomen evankelis-luterilainen kirkko yrittää auttaa pahoinpitelyssä vakavasti vammautunutta, pahoinpitelijöistä toinen -- Keuruun seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja, eläkkeelle ennenaikaisesti paennut entinen vanhempi konstaapeli Esa Ryynänen -- painostaa poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoaa todistajaa ja silminnäkijää. Ryynänen vaatii todistajalta rahaa itselleen sekä todistajan tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jotta pahoinpitelijöitä ei saataisi koskaan vastuuseen pysyvän ruumiinvamman tuottamisesta avuttomalle uhrilleen sekä pahoinpitelyä ja sairaalaan joutumista hyväksikäyttäen järjestetyistä salaisista tuhotöistä kaiken omaisuuden, papereiden ja todistusaineiston hävittämiseksi.

Myös pahoinpitelyn päätekijä -- ylikonstaapeli Arto Karjalainen Keuruulta -- vaatii itselleen rahaa ja molemmat pahoinpitelijäpoliisit vaativat todistajan vangitsemista. Avustajanaan hyökkäyksissä pahoinpitelyn todistajaa vastaan pahoinpitelijöillä on asianajaja, varatuomari Martti Jantunen Jyväskylästä (Asianajotoimisto Jantunen & Lehtonen oy, Väinönkatu 36b B, 40100 Jyväskylä, www.janlex.fi, toimisto@janlex.fi, 020-7545130). Oikeudenkäyntiin liittyvät tiedot sain sivulliselta yksityishenkilöltä, jolle Mikko Hakkarainen määrättynä toimittamaan tiedonantoja Espoon käräjäoikeudessa luovutti asiakirjat nähtäväksi 4.10.2011 ja teki näin koko aineiston julkiseksi ennen oikeudenkäyntiä.
Pahoinpitelystä tehty rikosilmoitus ja otteita todistajanlausunnosta

Ylikonstaapeli Arto Juhani Karjalaisen ja vanhemman konstaapelin, Esa Kalervo Ryynäsen tekemää pahoinpitelyä koskevan rikosilmoituksen on pahoinpidellyltä vastaanottanut ja vastaanottamisesta kirjallisen todistuksen on antanut Helsingin Pienellä Roobertinkadulla sijaitsevan Helsingin poliisilaitoksen eteläisen poliisipiirin tutkintayksikön ylikonstaapeli Piilo, jolla todistuksen mukaan ei ole etunimeä. Poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoan todistajan ja silminnäkijän todistajanlausuntoon sisältyvät mm. seuraavat julkiset tiedot:

http://anttalainen.com/suomeksi/viranomaisrikollisuus/arto_karjalainen_keuruu.html

http://anttalainen.com/suomeksi/viranomaisrikollisuus/arto_karjalainen_keuruu_2.html

http://anttalainen.com/suomeksi/viranomaisrikollisuus/arto_karjalainen_keuruu_3.html

http://anttalainen.com/index_2.html

http://anttalainen.com/suomeksi/viranomaisrikollisuus/virva_juurikkala_jarvenpaa.html

Koska rikosilmoituksessa pyydettiin ilmoittamaan asialle annettava numero lisätietojen toimittamiseksi yhdessä oikeusoppineen avustajan kanssa eikä poliisi ole vaatimuksista huolimatta kyennyt vieläkään ilmoittamaan mitään numeroa, poliisi on ilmeisesti jättänyt rikosilmoituksen kirjaamatta, vaikka jokainen vastaanotettu rikosilmoitus pitää heti kirjata ja asialle on annettava numero. Itselläni on juuri samaa poliisiasemaa koskeva aikaisempi oikeuskanslerinviraston päätös, jossa poliisi sai vakavat moitteet tekemäni kiusallisen rikosilmoituksen kirjaamisesta kieltäytymisestä ja täydellisestä hävittämisestä. Toisen vastaavan päätöksen vakavine moitteineen antoi oikeuskansleri Jaakko Jonkka Espoon käräjäoikeudelle, joka asiakirjat hävittämällä poisti eräässä valitusasiassa puheoikeuteni.
Koulutuksen järjestäminen kaikkein kovimpien väärinkäytösten estämiseksi

Pyydän lukemaan myös kaikki Espoon entistä syyttäjää Mikko Kovalaista koskevan kunniarahastusaineiston. Sama tutkinnanjohtaja Timo Seppälä, joka yhdessä syyttäjä Markku Ahosen kanssa hyökkäsi minua vastaan rahan keräämiseksi kaverilleen ja entiselle työtoverilleen Mikko Kovalaiselle, on todistamisen estämiseksi auttamassa tutkinnanjohtajana myös pahoinpitelijäpoliiseja näiden hyökkäyksissä pahoinpitelyn todistajaa vastaan.

Kovalaisen, Seppälän ja Ahosen sekä uuden syyttäjän, Thomas Bergin korruptiojärjestelystä on saatavana erittäin runsaasti julkisiin asiakirjoihin perustuvia tietoja useista eri lähteistä. Erityisen herkullista luettavaa ovat Espoon käräjäoikeuden käräjätuomari Merja Rinteen ja toimistosihteeri Hanna-Mari Könkkölän kirjoitukset tuomiossa ja pääkäsittelyn pöytäkirjassa, joissa molemmissa nämä jäivät aukottomin kirjallisin todistein kiinni kaikkein kovimmista virkarikoksista, joihin yksikään käräjätuomari ja toimistosihteeri voivat missään olosuhteissa syyllistyä.

Näiltä osin Kovalaisen kunniarahastustilanne on sama kuin pahoinpitelijäpoliisien jutussa, jossa syylliset kuvittelivat, ettei kukaan saa koskaan tietää. Kuten asiakirjatkin, salaa tehty digitaalinen tallenne paljastaa armotta jokaisen heti ymmärtämällä tavalla sekä Kovalaisen, Seppälän, Ahosen, Bergin, Rinteen, Könkkölän, Karjalaisen että Ryynäsen tekemät huijaukset. Erittäin yksityiskohtaisesti dokumentoituina ja internet-selaimella luettavaksi järjestettynä kokonaisuutena nämä ovat parasta mahdollista koulutusaineistoa niin viranomaisille kuin kaikille tavallisille suomalaisille joukkovoimaan perustuvien kaikkein kovimpien väärinkäytösten estämiseksi ja syyllisten ottamiseksi kiinni.

Asialla on myös erityistä kansainvälistä merkitystä, sillä maailmanlaajuinen yleinen käsitys suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta on toistaiseksi täysin väärä. Tosielämän oikeat tiedot voi saada vain yksittäisiltä kansalaisilta -- ei koskaan väkivaltaisilta viranomaisilta ja virkamiehiltä. Pyydän lukijoiltani yhteydenottoja sekä asiakirjoja ja muita todisteita. Mitä juuri sinulle tai läheisellesi viranomaiset ja virkamiehet ovat tehneet? Yhteystiedot löytyvät jokaisen sivun yläreunasta.
Aivan lyhyt yhteenveto

Viranomaisten vakavasti vammautunutta henkilöä kohtaan joukkovoimalla toteuttamana tämä on terveyteen, omaisuuteen ja elämän kaikenlaisiin edellytyksiin kohdistuvana hyökkäyksenä todennäköisesti sodanjälkeisen ajan kaikkein laajin, pitkäaikaisin ja rajuin rikos-, virkarikos- ja ihmisoikeusrikoskokonaisuus, josta tässä on toistaiseksi voitu kertoa vain joitakin yksityiskohtia.

Arvioni viranomaisten ja virkamiesten laittomasta toiminnasta noin kymmenen vuoden aikana näkyvästi kertoneena perustuu paitsi omiin ja lähiympäristön kokemuksiin, myös lukijoilta saatuihin lukuisiin yhteydenottoihin tietoineen ja asiakirjoineen. Olen kiitollinen kaikista saamistani yhteydenotoista, tiedoista ja asiakirjoista. Vertailukohteena voidaan pitää kaikkein painostavimpia rikoselokuvia, joiden väkivaltaiset tunnelmat vaikuttavat hyvin kevyiltä kuvitelmilta Keuruulla 9.-10.8.2009 tehdyn pahoinpitelyn tapahtumiin ja näiden taustoihin verrattuna. Uskoakseni tällä paikalla kerrotaan myöhemmin paljon lisää mutta vaarana ovat pahoinpideltyä ja todistajaa väkivallalla ja tuhotöin jatkuvasti uhkailevat viranomaiset ja virkamiehet, jotka suojelevat pahoinpitelijöitä ja yrittävät hävittää todistusaineiston.

Pään ja kaularangan elinikäisten vakavien vammojen tuottaminen pahoinpitelyssä, vammauttamista hyväksikäyttäen kolmella paikkakunnalla yllätyshyökkäyksin salaa tehdyt laajamittaiset tuhotyöt todisteiden hävittämiseksi ja hyökkääminen todistajaa vastaan todistamisen estämiseksi ovat vain pieni osa tästä poikkeuksellisen suuresta rikos-, virkarikos- ja ihmisoikeusrikoskokonaisuudesta. Hyökkäysten rajuudesta ja laajuudesta huolimatta kaikkea todistusaineistoa ei kuitenkaan ole pystytty tuhoamaan ja uudet hyökkäykset tuottavat jatkuvasti uutta aineistoa.

Jo tässä lyhyesti kerrotun perusteella jokainen varmaankin oivaltaa miksi pahoinpitelijäpoliisit Arto Karjalainen ja Esa Ryynänen ovat levitelleet teoistaan vääriä tietoja ja yllyttäneet suuren joukon viranomaisia ja virkamiehiä mukaan hyökkäyksiinsä pahoinpideltyä ja pahoinpitelyn todistajaa vastaan. Laajamittaiset hyökkäykset pahoinpitelijöiden suojelemiseksi jatkuvat edelleen, jonka vuoksi runsaasti asiakirjoihin ja aukottomiin kirjallisiin todisteisiin perustuvia yksityiskohtaisia lisätietoja on tulossa kaikkien nähtäväksi.
Kutsu poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajaa vastaan käytävään näytösoikeudenkäyntiin

Rikollisliigaksi järjestäytyneitä viranomaisia, virkamiehiä sekä näiden apureita ja edunsaajia vastaan ei voi puolustautua millään perinteisellä tavalla, koska ei ole olemassa mitään valitustietä viranomaisten hyökätessä jatkuvasti joukkovoimalla kaikki yhdessä. Vakavasti vammautunut ei pysty puolustautumaan hyökkääviä poliiseja vastaan edes fyysisesti mutta pahoinpitelijäpoliiseilla on omat keinonsa. Poliisin järjestämä oikeudenkäynti poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajaa vastaan alkaa Espoon käräjäoikeudessa torstaina 15.12.2011 klo 12.30.

Koska pahoinpitelyoikeudenkäyntiä ei vielä ole ollut ja pahoinpitelyn tutkintakin on estetty, todistajaa vastaan käytävä oikeudenkäynti on kovinta mahdollista todistajan painostamista. Todistajan painostamisesta voidaan rikoslain mukaan tuomita kolme vuotta ehdotonta vankeutta mutta ei kuitenkaan tuomita. Todistaja tuomitaan. Kokemuksen perusteella Espoon käräjäoikeus estää pääkäsittelyssäkin kertomasta kuinka asia on, poliisi on jo aikaisemmin yrittänyt estää tekemästä esitutkinnan loppulausuntoa -- ja pyydettyäni tähän asiaan lykkäystä oikeusoppineen avustajan hankkimista varten, Espoon käräjäoikeus on kieltäytynyt päättämästä mitään. Päätöksen kieltäytymisestä päättää mitään teki laamanni Olli Saunanoja. Syiden ymmärtämiseksi katsokaa myös Mikko Kovalaisen ja käräjätuomari Merja Rinteen kunniarahastustietoja, kun ne tulevat kaikkien nähtäväksi kokonaisuudessaan.

Tällä hetkellä hengenvaarallisimmista hyökkäyksistä vastaavat kuitenkin Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metso ja häntä avustava johtava sosiaalityöntekijä Eveliina Cammarano, jotka ovat sulkeneet pahoinpidellyn vammautuneen kaiken sosiaaliturvan ulkopuolelle selviytymään ilman apua ja rahaa. Tämä tarkoittaa nollaa euroa kun pahoinpitelijät vaativat pahoinpitelyn todistajalta noin kolmentoista vuoden päiväsakkojen suuruista rahamäärää eli päiväsakon määritelmän mukaan kolmentoista vuoden tuomiota ehdottoman vankeustuomion lisäksi.

Yhdistettynä aikaisempiin tapahtumiin, todellinen tuomio on joka tapauksessa poikkeuksellisen pitkä. Kun pankit 1990-luvun alussa pakottivat suuren joukon suomalaisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia lopettamaan elinkeinonsa harjoittamisen, tärkeimmät estämiskeinot olivat hallituksen vastoin omaa ilmoitustaan huijaamalla tekemä devalvaatio marraskuussa 1991, kansalaisten rahojen siirtäminen pankkitukena konkurssitilassa olleille pankeille kansalaisten itsensä sijasta sekä presidentti Mauno Koiviston ja tuomioistuinlaitoksen korruptiojärjestelyt pankkien kanssa eli niinsanottu "Koiviston konklaavi". Tämä tarkoitti käytännössä työnteon estämistä, kunnes keinotekoiset velat vanhenivat. Velat olivat vain keksittyjä kuvitteellisia velkoja, koska velkojapankit olivat konkurssitilassa ja niiden omaisuus olisi pitänyt jakaa velkojille sekä osakkeenomistajille eikä velka jatku pankin konkurssin jälkeen.

Kun lokakuussa 2011 työnteolle ei ollut enää mitään estettä kahdenkymmenen vuoden estämisen jälkeen, estämistä päätettiin jatkaa Espoon käräjäoikeuden käräjätuomari Merja Rinteen kunniarahastaja Mikko Kovalaisen hyväksi tekemällä päätöksellä viidellätoista (15) vuodella juuri samana päivänä, jolloin työnteko oli jälleen tullut mahdolliseksi. Työnteon estämistä merkitsevän tuomion tiedossa oleva kokonaispituus on siten tällä hetkellä varsin tarkasti kolmekymmentäviisi (35) vuotta eli yhden henkilön työuran kokonaispituuden verran. Viranomaisrikollisten apurina likaisissa töissä toimivan Kovalaisen "kyrvästä" ylistävän puheen pääkäsittelyssä pitänyt käräjätuomari Merja Rinne jäi kuitenkin aukottomin kirjallisin ja teknisin todistein huijauksesta niin rumasti kiinni, että työnteon seuraaviksi viideksitoista vuodeksi lopullisesti estääkseen viranomaisten on pakko saada minut tuomituksi poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajana toimimisesta.

Lokakuussa 2011 järjestetyssä tuomiossa minut tuomittiin Espoon entisen syyttäjän, Joensuussa 8. huhtikuuta vuonna 1950 syntyneen varatuomari Mikko Kovalaisen kyrpäpuheita koskevan julkisen asiakirjan tekstin lainaamisesta lähde mainittuna, vaikka syyttäjä Thomas Berg, Kovalainen ja käräjätuomari Merja Rinne olivat pääkäsittelyssä joutuneet luopumaan tästäkin järjettömästä syytteestä. Ei ole aivan tavallista, että joku Kovalaisen tapaan väittää omien puheidensa olevan niin omituisia, että niiden lainausmerkkeihin merkitty sanatarkka lainaaminen tuomioistuimen julkisesta asiakirjasta loukkaisi puhujan kuvitteellista kunniaa eikä ole tavallista tuomita ketään sellaisesta teosta, josta ei ole syytetty. Viranomaisrikollisuuden sekä viranomaisrikollisen käsitteen luojan ja määritelmän ylläpitäjän tuomitseminen ei perustu lakikirjaan. Kuten joulupukki on lyhyesti pukki, edellämainttujen käsitteiden lyhyet muodot ovat vastaavasti rikollisuus ja rikollinen.

Ne, jotka haluavat kuulla kuinka käräjätuomari ylistää kunniarahastajan "kyrpää", saavat pian kuunnella ja vaikka ladata omalle koneelleen naispuolisen käräjätuomarin tyylikkään kyrpäpuheen sekä esitettävien asiakirjojen lisäksi kuulla käräjätuomarin omin sanoin kertovan kuinka tämä huijasi oikeudenkäynnissä. "Kovalaisen kyrpä" tarkoittaa toisen käräjäoikeuden laamannia, jota Kovalainen oli oikeuden julkisten asiakirjojen ja todistajanlausunnon mukaan kutsunut "kyrväksi".

Tervetuloa siis Espoon käräjäoikeuteen torstaina 15.12.2011 klo 12.30 seuraamaan poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajan syyttämistä näytösoikeudenkäynnissä! Oikea sali löytyy pahoinpitelijöiden nimillä "Arto Karjalainen" ja "Esa Ryynänen" mutta aika tai päivä voivat vielä muuttuakin. Lopullinen oikea ajankohta löytynee tältä sivulta tai sen vasemmasta yläkulman linkin kautta kun sivuston suuret muutokset on pian tehty. Espoon käräjäoikeus sijaitsee Helsingistä Turkuun johtavan moottoritien oikealla puolella Kilossa, osoitteessa Vitikka 1.
Kysymyksiä Keuruun seurakunnan kirkkovaltuuston jäsenille ja vaalien muille ehdokkaille

Osaisiko joku teistä kertoa, miksi jo lapsena erityislahjakkaaksi todettu nainen on rekkakolarissa ja tapaturmissa vammauduttuaan pitänyt sulkea Keuruulla kaiken lakisääteisen sosiaaliturvan ulkopuolelle elämään ilman rahaa ja apua? Miksi Keuruun perusturvalautakunnan heitteille jättämä vammautunut on pitänyt pahoinpidellä uudet vammat aiheuttaen ja miksi hänen kotonaan Rahikkalan tilalla on pitänyt järjestää salaa täydellinen tuhotyö?

Miksi häneltä on laittomasti pitänyt salaa siepata -- ei siis ulosmitata edes kuvitteellisten velkojen maksamiseksi, vaan ainoastaan vahingoittamistarkoituksessa siepata -- esimerkiksi kengät, sukat, kesävaatteet, talvivaatteet, alusvaatteet, vuodevaatteet, astiat, usean yhdistyksen kirjanpito, tarkastuslautakunnan salassapidettävät paperit, ammatinharjoittajan kirjanpito, vammautumisen vuoksi laskuttamatta jääneet laskutussaatavat useiden vuosien ajalta, myytävät tavarat, verovähennystositteet, asiakastiedostot, käyntikortit, opiskeluaineisto, koulutodistukset, opiskelutodistukset, työtodistukset, julkaisemattoman kirjallisen tuotannon ainoat alkuperäiskappaleet, vakavimpien vammautumisten jälkeinen avaamaton kirjeposti, kalenterit, päiväkirjat ja muut muistiinpanot usealta vuodelta, kaikki muut paperit ja asiakirjat, lompakot ja niissä ollut käteinen raha sekä kortit, käsilaukku sisältöineen, meikkausvälineet ja meikit, usean jakamattoman kuolinpesän asiakirja-aineisto tarvittavine todisteineen, kuolleiden lähiomaisten elämästä kertova aineisto, muistoesineet, keräilytavarat, uskonnolliset esineet ja hartauskirjat, vakuutus- ja muiden korvausten saamiseksi välttämättömät röntgen-kuvat sekä muu liikenneonnettomuuksien ja tapaturmien todistusaineisto, oikeudenkäynti- ja valitusaineisto kaikkine välttämättömine todisteineen, hoitovirhetiedot, reseptit, lääkkeet, puhelimet, kamerapuhelimen muistikortit tekstiviesteineen, talletetut sähköpostiviestit, tietokonelaitteet, muistitikut, kamerat, valokuvat, valokuvien negatiivit, kehittämättömät filmit, henkilökohtaiset videonauhat, timantteja sisältävä kultainen kihlasormus, muut sormukset, korumaiset arvokellot, vammautuneen apuvälineet ja hoitolaitteet?

Miksi päähän ja kaularankaan vakavasti vammautuneen edelleen täytyy vuosien ajan useammin kuin kerran viikossa yrittää puolustautua hyökkääviä viranomaisia vastaan, vaikka hänen pitäisi saada olla täysin stressittömässä levossa ja päästä sairaalaan sekä kuntoutukseen? Miksi poliisin hengenvaarallisesti pahoinpitelemä, valtakunnalliseen näkyvään julkisuuteen tottunut esiintymiskykyinen nainen ei saa yrittää toipua ja kuntoutua työhönsä palatakseen?

Miksi poliisin tekemää pahoinpitelyä ei saa tutkia? Miksi poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoaa todistajaa ja silminnäkijää pitää painostaa? Onko rikoslaissa todistajan painostamisesta säädetty kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus liian pieni? Kuinka pitkä vankeusrangaistus olisi sopiva pahoinpitelyn todistajalle? Kuinka paljon todistajan pitäisi maksaa vahingonkorvauksia pahoinpitelyyn osallistuneelle kirkkovaltuuston puheenjohtajalle? Ovatko kirkkovaltuuston tavoitteet samat kuin kirkkovaltuuston puheenjohtajan tavoitteet vai ovatko ne erilaiset?
Pyydän apua Keuruun seurakunnan kirkkovaltuuston jäseniltä ja vaalien muilta ehdokkailta

Osaisiko joku teistä auttaa saamaan takaisin Rahikkalan tilan omistajan, Sisko Ruokolaisen ja hänen tyttärensä Eeva Lindqvistin säilytysvastuuseen kuuluvan pahoinpidellyn kaiken omaisuuden, paperit, tavarat ja todistusaineiston? Edellä on lyhyt luettelo, josta näkee mitä ainakin pitää tilalta löytyä. Voisiko joku teistä käydä Rahikkalan tilalla selvittämässä missä nämä kaikki nyt ovat?

Tärkeänä tietona pelastustoimiin ryhtyjille vakuutan, että pahoinpidellyllä vuokralaisella ei ole ollut mitään riitaa vuokranantajansa kanssa, vaan joku -- jonka henkilöllisyyden tiedän -- on vääriä tietoja levitellen yllyttänyt niin viranomaiset, virkamiehet, Karjalaisen ja Ryynäsen kuin Eeva Lindqvistinkin järkyttävin tuloksin ryhtymään kaikkeen siihen vahingontekoon, mistä tässä on kerrottu.

Pahoinpidelty nuorehko nainen on vain täysin avuttomana heitteille pitkiksi ajoiksi yksin selviämään jätetty vammautunut, joka tarvitsee turvallisuutta, hellää huolenpitoa sekä kaikki omaisuutensa, tavaransa, paperinsa ja todistusaineistonsa takaisin. Kun tämä kerran suurien tuskiensa keskellä pyysi Jumalaan uskovalta Ryynäseltä kauniisti ja luottavaisesti apua eikä saanut mitään apua, vaan joutui pahoinpidellyksi, voisiko kirkkovaltuuston puheenjohtaja Esa Ryynänen tämän kaiken tuhon aiheutettuaan nyt auttaa? Voisiko joku edes kertoa Ryynäselle mitä tämän lukijat nyt odottavat häneltä, jotta Ryynäsen ei tarvitsisi vielä viimeisenäkin elinpäivänään ajatella minkä kaiken kauniin hän otti pois sellaiselta hauraan avuttomalta, joka häneen niin luotti?
Keuruun seurakunnan kirkkovaltuusto 2011

Keuruun seurakunnan kirkkovaltuustoon kuuluvat valtuuston puheenjohtajan, eläkeläisen ja entisen poliisin Esa Ryynäsen lisäksi seuraavat henkilöt: HuK Helena Kukkamo, rehtori ja eläkeläinen Pekka Kajarinne, opiskelija Atte Viinikka, maanviljelijä Kalle Kuusimäki, isännöitsijä Simo Jämsä, yrittäjä Taru Ollikainen, perhehoitaja Maarit Salminen, kiinteistönhoitaja Helge Lahtinen, kunnossapitoasentaja Harri Oksanen, rehtori ja tohtori Hannu Välimäki, kotiäiti Tiina Hetekorpi, maanviljelijä Laila Ulvinen, kemisti Ilari Kotimäki, eläkeläinen Mervi Korkeala, leirikeskuksen johtaja Seppo Perälä, vanginvartija ja kansanparantaja Erkki Aaltonen, maanviljelijä Jaakko Harju, restonomi Eero Lahti, postinjakaja Antero Pohjonen, perhekodinjohtaja Auvo Huhta-aho, agrologi (amk) Saara Kässi-Jokinen ja hankejohtaja Tapio Saarinen. (www.suurkeuruu.fi)
Keuruun seurakunnan kirkkovaltuuston vaalien 2011 muut ehdokkaat

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Keuruun seurakunnan kirkkovaltuusto kiinnosti lisäksi seuraavia henkilöitä, jotka olivat vaalissa ehdokkaina: kuvataiteilija Ritva Airaksinen Keuruu, perheenäiti Eva Hämeenniemi Keuruu, yksityisyrittäjä Minna Jouhtimäki Keuruu, kehityspäällikkö Timo Koskinen Keuruu, FK Eljas Kuurne Keuruu, lähihoitaja Irmeli Miss Keuruu, paperikoneenhoitaja Olli Mäkinen Keuruu, yrittäjä Ola Turunen Keuruu, erikoissairaanhoitaja ja eläkeläinen Marja Länkinen Keuruu, asiamies sekä rahoitus- ja talousasiantuntija Janne Mörsky Keuruu, kauppias Kaarina Nurminen Keuruu, toimistosihteeri Salla Vainio Keuruu Haapamäki, tehdasmittaaja Jari Hyvönen Keuruu, yrittäjä ja eläkeläinen Mirja Jokela Keuruu, yrittäjä Maija Kajosmäki Keuruu, ravintolapäällikkö ja eläkeläinen Salli Kajosmäki Keuruu, eläkeläinen Sirkka Koskelainen Keuruu, kanslisti Leena Laurila Keuruu, lastenhoitaja Raija Palomäki Keuruu, sähköasentaja Marko Ruokola Keuruu, agrologi (amk) Mauri Koskela Keuruu Haapamäki, HuK Helena Kukkamo Keuruu, diakoni Kaarina Leppänen Keuruu, vastaava hoitaja Pirkko Lihjamo Keuruu Suolahti, maatalousyrittäjä Jorma Honkamäki Keuruu Valkealahti, maatalouslomittaja Sirpa Koskela Keuruu Haapamäki, koulunkäyntiavustaja Leena Kuusisto Keuruu Haapamäki, eläkeläinen Ismo Kyngäs Keuruu Haapamäki, suunnittelija Seppo Lampinen Keuruu Haapamäki ja opiskelija Mikko Varjamo Keuruu Haapamäki. (www.suurkeuruu.fi)
Pyydän apua varastetun tavaran ja papereiden saamiseksi takaisin Keuruulta ja Tampereelta

Jos joku edellämainituista ei mahdollisesti ole lukenut tätä kirjoitusta, pyydän tämän lukijoita ottamaan yhteyttä näihin henkilöihin sekä kaikkiin muihin henkilöihin, jotka voisivat auttaa pelastustoimissa Keuruulla ja Tampereella, missä viranomaisten antamilla väärillä tiedoilla yllytetty paikallinen yrittäjä varasti, myi ja tuhosi vammautuneen suuresta varastosta koko kolmikerroksisen omakotitalon irtaimiston pian pahoinpitelyn 9.-10.8.2009 jälkeen. Erityisesti pyydän yhteydenottoja niiltä, jotka ovat ostaneet vanhoja kirjoja, kirjeitä ja asiakirjoja kirpputoreilta Tampereen seudulla kesästä 2009 alkaen tähän päivään asti. On mahdollista, että nämä varkaudet alkoivat jo keväällä 2009 mutta varkaudet ja tuhotyöt Rahikkalan tilalla Keuruulla alkoivat vasta poliisin tekemästä pahoinpitelystä 9.-10.8.2009. Rahikkalassa on varastettu myös useiden muiden henkilöiden omaisuutta, minkä kaiken turvallisesta säilyttämisestä olivat ja ovat edelleen vastuussa Rahikkalan tilan omistaja Sisko Ruokolainen sekä hänen tyttärensä Eeva Lindqvist. Varastetun tavaran tuntomerkkejä on mahdollisesti pian saatavana mutta tavoitteena ei ole syyllisten etsintä, vaan tavaroiden ja papereiden takaisinsaanti.

(Otteita poliisin tekemää pahoinpitelyä koskevasta todistajanlausunnosta)

Lähde:  http://anttalainen.com/

Kopioitu talteen sensuurin varalta tälle sivulle joka sijaitsee ulkomaisella palvelimella.